Aili Näytelmä viidessä näytöksessä, kuudessa kuvaelmassa   By: Matti Kurikka (1863-1915)

NÄYTELMÄ VIIDESSÄ NÄYTÖKSESSÄ, KUUDESSA KUVAELMASSA.

Matti Kurikka.

Ensimmäisen kerran ilmestynyt 1887.

KAIKKI OIKEUDET PIDÄTETÄÄN.

NEITI IIDA AALBERG.

SUURTEN HENKEIN KUVAT MEILLE LOIT, NIMEN SUOMEMME SA KUULUVILLE TOIT!

Omistaessani tämän teokseni Teille, arvoisa taiteilija, tiedän, että Te luette itsenne "siihen uuden ajan joukkoon, joka kirjoittaa lippuunsa: Totuus!" Jos sitä en tietäisi, en voisi syvää kunnioitustani ja ihailuani Teille osoittaa rauhallisena tällä teoksella, jossa lausuttuja ajatuksia niin erilaisilla tunteilla tiedän vastaan otettavan julkisesti lausuttuina. Vaikkei teokseni miksikään tienraivaajaksi ole aiottu, uskallan sen julkaista ja vielä Teille omistaa, koska olen vakuutettu siitä, että parempi on puhumalla vaikka heikoin voiminkin vetää esille yhteiskuntamme heikkouksia, paheita, kuin työntää niitä yhä syvemmälle sen terveitäkin kerroksia turmelemaan.

Köpenhaminassa, Elokuun 31 p. 1887.

M. K.

HENKILÖT:

ROUVA HARTIN, valtioneuvoksen leski. AILI, hänen tyttärensä. AHRÉN, hovioikeuden auskultantti, Ailin sulhanen. GRYHLING, entinen luutnantti, Hartinin veli. TEUVO KARHI, ylioppilas. HELLI HILTUNEN, Ailin ent. koulutoveri. EMMA, Hartinin palvelustyttö. ELLO KASKI, koneenkäyttäjä. ULLAMATAMI, Emman äiti. LÄÄKETIETEEN PROFESSORI. "LAPSIMUORI", asioitsija ja salakapakoitsija. JUHO, työmies. JUHON VAIMO. SILLMAN. RUHAS PEKAN AKKA. ELSA. SIRKKU, } MATTI, } köyhiä lapsia. JUKKA, } ELLI, } ERÄS TYÖMIES. PALVELUSTYTTÖ. KANTAJA.

Tapaus nykyaikana Helsingissä.

ENSI NÄYTÖS.

Komea salonki, johon perällä veranta liittyy kaikkine koristuksineen. Verannan avoimesta kaksois ovesta näkyy kaunis puutarha. Kummallakin sivulla kaksi ovea.

1:n KOHTAUS.

Emma ja Kaski .

Emma ja Kaski tulevat verannan kohdalle puutarhaan.

EMMA.

No hyvästi nyt.

KASKI.

Etkö voisi hetkeksi lähteä vielä tuonne meren rantaan päin kävelemään. Katso kuinka tuo vesikin tuolla värähtelee somasti. Tule pois!

EMMA.

Stasrotinna on hirveän ankara. Jos viisi minuttiakin olen yli luvatun ajan toruu hän jo.

KASKI.

Hm! Jään siis yksin. Kuinkahan tämän illan taasen kulumaan saan.

EMMA.

No, kyllä te miehet ajan aina kulumaan saatte.

KASKI.

En minä ainakaan.

EMMA.

Kuinka niin?

KASKI.

Kenenkä kanssa minä juuri . Ei minulla ole sellaista ystävätä täällä Mutta kuules, minä tulen kyökkiin kanssasi pakinoimaan illemmalla.

EMMA.

Hyvin kernaasti minun puolestani, jollei stasrotinna olisi sitä ankarasti kieltänyt.

KASKI.

Minä tulen salaa.

EMMA.

Salaako? Ei Ello! Sitä en minä tahdo. On niin hyvä olla, kun ei tarvitse yhtään teeskennellä eikä valehdella. Eikä se ole juuri kaunistakaan tuolla tavoin

KASKI.

Mitä pahaa siinä olisi?

EMMA.

Pahaksipa sitä vanhat ihmiset sanovat.

KASKI.

Vanhat, niin! Samalla tavoin ovat ne kuitenkin nuorena itse tehneet. Mutta kun ne itse ovat väärin käyttäneet vapauttaan tahi kuulleet aikuistensa syntejä, luulevat he nuorta sukupolvea niin turmeltuneeksi, ettei siihen voi enää ollenkaan luottaa. Saanhan tulla?

EMMA.

Ei, ei! Kun se nyt on kerran kielletty, niin en minä Olen vielä liian nuori epäilemään, mitä äitini on minulle opettanut.

KASKI.

Saanko tulla tänne huomenna sinua tapaamaan.

EMMA.

Huomennako. Tuota ai, en minä huomenna jouda. Menen äitiäni tervehtimään; silloin on hänen syntymäpäivänsä.

KASKI.

No, jonakin toisena päivänä sitten.

Kurkistaa salonkiin.

Onpa täällä komeata!

EMMA.

Stasrooti oli upporikas mies.

KASKI.

Ja tuossa nyt rahat seisovat.

EMMA.

Kadehditko sinä toisen rikkautta?

KASKI.