Daniel Hjort Murhenäytelmä viidessä näytöksessä ja neljässä kuvaelmassa   By: Josef J. Wecksell (1838-1907)

MURHENÄYTELMÄ VIIDESSÄ NÄYTÖKSESSÄ JA NELJÄSSÄ KUVAELMASSA.

Kirjoittanut Josef Julius Wecksell.

Suomentanut P. C. [Paavo Cajander]

Suomalaisen kirjallisuuden Seuran palkitsema kirja suomennos.

Ensimmäisen kerran julkaissut K. E. Holm 1877.

HENKILÖT:

KAARLO, Södermanlannin herttua, valtion hoitaja. ARVID STÅLARM, Sodanpäämies Suomessa. JUHANI FLEMING, Klaus Flemingin ja Ebba Stenbockin poika. OLAVI KLAUNPOIKA, Klaus Flemingin äpärä ja otto poika. EERIKKI EERIKINPOIKA SOROLAINEN, Turun piispa. JAAKKIMA SCHEEL, herttuan laivaston päällikkö. DANIEL HJORT. EBBA STENBOCK, Klaus Flemingin leski. SIGRID, Stålarmin tytär. KATRI. EERIKKI BRAHE. } LAURENTIUS PAULINUS. } Lähetyskunta Ruotsista. PIETARI, Wexiön piispa. } Upseereja Turun linnassa. Sanansaattaja. Kaksi Turun porvaria. Yksi linnan sotamies. Kaksi sotamiestä Scheelin leirissä. Vanginvartija.

Vieraita. Sotamiehiä. Turun kansaa.

(Tapaus tapahtuu v. 1599 Turun linnassa ja sen lähisyydessä).

ENSIMMÄINEN NÄYTÖS.

(Turun linnan suuri sali. Vähän matkan päässä peräseinästä kummallakin puolella kaksi patsasta. Oikeanpuolisten patsaiden välissä riippuu Stålarm'in vaakunakilpi, lippujen ja miekkain keskellä, vasemmanpuolisten välissä on Flemingin sukukilpi, komeammin ja kauniimmin koristettuna. Oikealla kädellä ulkoparvi. Tämän ylipuolella peräseinän muuriin on seuraava latinainen runo punaisilla kirjaimilla uurrettu:

Carolus huc veni, vici fudiqve rebelles; Hinc abeo prorsus vestigia nulla relinqvens. Huc iterum veniam, caveat sibi consoius omnis! Non illo parcet tempore dextra reis.

Lähempänä näyttämön edustaa kummallakin puolella ovi. Oikealla kädellä rukous istuin Maariankuvineen).

Ensimmäinen kohtaus.

ARVID STÅLARM. EBBA FLEMING. OLAVI KLAUNPOIKA. DANIEL HJORT. Myöhemmin JUHANI FLEMING.

DANIEL HJORT (astuu sisään).

Tuoll' lähettiläät herttuan nyt vartoo.

EBBA FLEMING (surupuvussa).

Jos mieheni, Klaus Fleming, eläis', eipä He moisiin toimiin tänne rohkeneis! Sua, musta vaate, muistoks Flemingin Kaikk' kantakohon Suomen aatel' aina, Jok' uskolliseks kuninkaalleen jäi! Mut valta meill' on sama kai kuin ennen! Kuningas sama, asiamme sama Ja herttua verivihollinen yhä. Otatko heitä vastaan, Stålarm?

STÅLARM.

Tulkoot! En pelkää miekkaa, sanoja en myös.

JUHANI FLEMING (astuu sisään vasemmasta sivu ovesta, kirje kädessä).

EBBA FLEMING.

Mun poikan', terve!

JUHANI FLEMING.

Terve ystäväiset! Hyvästi tulen jättämään. Tääll' olen Jo yli suruvuoden ollut; jälleen Sigismund Warsovaan mua vaatii.

(tarjoaapi kirjeen Stålarmille).

Tuossa Ja kuningattarella paikan tarjoo Hän tyttärellenne.

STÅLARM (silmäillen kirjettä).

Ja vielä muuta: Hän syksyll' uudest' aikoo Ruotsiin tulla Takaisin valloittamaan kruunuaan. Hyv' on, siis rauhass' olla saamme täällä, Sä lähdet?

JUHANI FLEMING.

Lähden entäs tyttärenne?

STÅLARM.

Siit' asiasta haastelkaamme vielä. Sä lähettiläät ota, Daniel Hjort, Sill' aikaa vastaan. Vilvoitelkoot hetken.

OLAVI KLAUNFOIKA.

Mi hitto velimieheen tullut lie? Mua tuskin huomaa hän, on kylmänlainen, Kuin ottolaps' ois hän, ja minä vainen Vihityn äidin verta, totta vie.

(Kaikki lähtevät paitsi Daniel Hjort).

Toinen kohtaus.

DANIEL HJORT. Ruotsalainen lähetyskunta, jonka jäseninä ovat: EERIKKI BRAHE, LAURENTIUS PAULINUS ja PIETARI Wexiön piispa.

DANIEL HJORT.

Tääll' odotelkaa hetki, hyvät herrat; Koht' altis Stålarm teit' on kuulemaan.

EERIKKI BRAHE (Laurentius Paulinukselle).