Elämän hawainnoita I: Uudistalo; Halla=aamuna; Mökin Maiju; Noidan rangaistus   By: Pietari Päivärinta (1827-1913)

Elämän hawainnoita I by Pietari Päivärinta is a collection of short stories that offer a glimpse into the lives of various characters facing different challenges and experiences. Each story is unique and thought-provoking, with themes of love, loss, redemption, and humanity running throughout.

The writing style is detailed and descriptive, painting vivid images of the settings and characters. Päivärinta has a talent for capturing the essence of human emotions and relationships, making the reader feel deeply connected to the characters and their stories.

The stories are engaging and well-paced, drawing the reader in from the very beginning and keeping them hooked until the end. The blend of realism and elements of fantasy or supernatural adds an intriguing layer to the narratives, making them feel both familiar and otherworldly at the same time.

Overall, Elämän hawainnoita I is a captivating and poignant collection that will resonate with readers who enjoy introspective and character-driven storytelling. Pietari Päivärinta's skillful writing and unique perspectives make this a book worth reading for anyone looking for a deeper exploration of the human experience.

First Page:

Kerran sattui niin, että matkani kulki pitkän ja kolkon sydänmaan poikki, jonka puoliwälissä sanottiin olewan erään uudistalon. Talwi oli. Kun lähtöni kylän wiimeisestä talosta oli jokseenkin iltapäiwällä, neuwottiin minulle mainittu uudistalo yöpaikaksi. Tietä tähän yksinäiseen paikkaan ei ollut muuta kuin yksinäisiä heinä ja halkomiesten jälkiä, jotka sydänmaalla haaroiwat sinne tänne ja oliwat hywin eksyttäwiä. Kauhean kylmä myrskytuuli puhalsi rajusti ja lakkaamatta, mutta lunta ei kumminkaan wielä tullut. Edessäni olewa taiwal oli melkein yhtä aawaa, osaksi jonkuu tiellä wastaan tulewan pienen järwen ja isojen newojen tähden, osaksi senwuoksi, kun metsämaatkin aina oliwat jonkun ajan takaa poltetut monelta peninkulmalta aiwan putipuhtaaksi, niin että metsää ei näkynyt muuta kuin mitätöntä koiwun ja pajun risukkoa. Syy mainittuin maiden alinomaiseen palamiseen oli se, että ne oliwat kruunun metsämaita, jolla oikeudella kylien asukkaat, molemmilla puolin sydänmaata, poltteliwat niitä mieliwaltaisesti, parantaaksensa siten karjansa laitumia ja kruunun maiden keskellä olewia niittu=kurujansa... Continue reading book >>