Hamlet (Soumi)   By: William Shakespeare (1564-1616)

Kirj.

William Shakespeare

Paavo Cajanderin suomennos ilmestyi 1879.

Näytelmän henkilöt:

CLAUDIUS, Tanskan kuningas. HAMLET, edellisen kuninkaan poika ja nykyisen veljenpoika. HORATIO, Hamletin ystävä. POLONIUS, ylimmäinen kamariherra. LAERTES, hänen poikansa. VOLTIMAND, CORNELIUS, ROSENCRANZ, Hoviherroja. GYLDENSTERN, OSRICK, Aatelismies. Pappi. MARCELLO, Sotaherroja. BERNARDO FRANSISCO, sotamies. REINHOLD, Poloniuksen palvelija. Sotaväen päällikkö. Englannin lähettiläitä. Hamletin isän haamu. FORTINBRAS, Norjan prinssi. Näyttelijöitä. Kaksi haudankaivajaa. GERTRUD, Tanskan kuningatar, Hamletin äiti. OPHELIA, Poloniuksen tytär. Hoviherroja ja hovinaisia, upseereja, sotamiehiä, merimiehiä, lähettiläitä ja seuralaisia.

Tapahtumapaikka: Tanska.

ENSIMMÄINEN NÄYTÖS.

Ensimmäinen kohtaus.

Helsingörissä. Terassi linnan edustalla. (Fransisco pitää vahtia. Bernardo tulee.)

BERNARDO. Ken siellä?

FRANSISCO. Ei, mulle vastatkaa! Seis! Ken se on?

BERNARDO. Eläköön kuningas!

FRANSISCO. Bernardo?

BERNARDO. Sama mies.

FRANSISCO. Tulette tunnokkaasti määräaikaan.

BERNARDO. Kakstoista kello on; käy maata sinä.

FRANSISCO. Päästöstä kiitän; onkin tuiman kylmä, Ja mieltä kourii.

BERNARDO. Onko kaikki ollut Rauhaista?

FRANSISCO. On; ei hiiren hiiskausta.

BERNARDO. Hyvä! Herran haltuun! Vahtikumppanini Jos kohtaatte, Horation ja Marcellon, Niin sanokaatte, että kiirehtivät.

FRANSISCO. He tulevat jo, luulen. Seis! ken siellä?

(Horatio ja Marcello tulevat.)

HORATIO. Maan ystäviä.

MARCELLO. Tanskan vasalleita.

FRANSISCO. Jumalan haltuun!

MARCELLO. Hyväst', oiva poika! Ken vahtivuoross' on?

FRANSISCO. Bernardon vuoro. Jumalan haltuun! (Menee.)

MARCELLO. Hoi! Bernardo!

BERNARDO. Mitä? Horatioko?

HORATIO. Samaa sorttia.

BERNARDO. Horatio, terve! Terve, Marcello!

MARCELLO. Tän' yönä onko taas se nähty, mitä?

BERNARDO. En mitään ole minä nähnyt.

MARCELLO. Horatio sen mielenhoureeks väittää, Eik' usko sitä, vaikka kahdesti Me olemme tuon hirmunäyn nähneet; Sen vuoksi häntä vaadin tämän yösen Kanssamme valvomaan, niin että, taas Jos näky ilmaantuu, hän havaintomme Sais vahvistaa ja sitä puhutella.

HORATIO. Pah, joutavia!

BERNARDO. Istukaahan hetki; Ahdistan vielä kerran korvianne, Jotk' ovat kuurot tälle ilmiölle, Min kahten' yönä näimme.

HORATIO. Istukaamme Ja kuulkaamme, mit' ilmi tuo Bernardo.

BERNARDO. Menneenä yönä, Kun tähti tuo, mi länsi ilmall' on, Valaisi retkellään sen taivaankulman, Miss' säteilee se nyt, me näimme, minä Ja Marcello, kun kello juur' löi yksi

MARCELLO. Vait! Hiljaa! Kah, se tuossa taasen tulee!

(Haamu ilmestyy.)

BERNARDO. Kuningas vainaan muoto aivan.

MARCELLO. Sinä, Lukenut mies, Horatio, puhu sille.

BERNARDO. Ilmetty kuningas, vai kuin, Horatio?

HORATIO. Niin on; mun valtaa hämmästys ja kauhu.

BERNARDO. Puhetta vartoo se.

MARCELLO. Horatio, puhu!

HORATIO. Ken olet sa, jok' anastat yön vallan Ja sota asun kirkkaan, jossa Tanskan Kuningas vainaa täällä ennen kulki? Nimessä taivaan vaadin sua, puhu!

MARCELLO. Se vihoissaan on.

BERNARDO. Kah, se astuu pois!

HORATIO. Seis! puhu! Puhu, sua vaadin, puhu!

(Haamu katoaa.)

MARCELLO. Se katosi, ei vastata se tahdo.

BERNARDO. Horatio, mitä? Kalvas oletten Ja vapisette; eikö muuta tuo Kuin mielenhouretta? Mit' arvelette?

HORATIO. En, Jumal' auta, tuot' ois uskonut, Jos sit' ei selvään takais omat silmät.

MARCELLO. Kuninkaan muotoinen se eikö ollut?