Jugurtha   By: Unknown (86 BC - 34? BC)

JUGURTHA.

Suomentanut Osk. Blomstedt.

Ensimmäisen kerran julkaistu 1866.

Imprimatur: G. F. Aminoff.

Cajus Sallustius Crispus

oli C. Julius Caesarin ja T. Livion ohella mainioin historioitsia romalaisen kirjallisuuden "kultaisella aikakaudella." Hän syntyi blebejisessä perheessä Amiternum nimisessä paikassa Sabinilaisten maassa v. 86 e. Kr. s. Hänen ensimäinen nuoruutensa ikä jakautui kirjallisten harrastusten sekä irstaan ja ylöllisen elämän välillä, joka siihen aikaan oli hyvin tavallista Roman nuorukaisilla. Pian hän kuitenkin antautui valtion palvelukseen, toivoen sillä alalla voivansa hankkia itselleen kunniaa, jota hänen mielensä äärettömästi himosi. V. 59 tuli hän qvaestoriksi , v. 52 rahvaan tribuniksi , ja sen virkaisena ahdisti hän ankarasti Clodion surmaajaa Milonia ja tämän puollustajaa Ciceronia. Kaksi vuotta senjälkeen syöstiin hän avion rikkojana ulos senaatista. Sen matkaan saattivat Censorit Appius Claudius Pulcher ja L. Piso, joita puolueellistenkin syiden luullaan siihen yllyttäneen.

Tähän aikaan oli näet Roman tasavallan rakennus raukeemaisillaan, ja mahtavimmat miehet valtakunnassa olivat kun ei Crassoa lukuun oteta Pompejus ja Caesar, jotka molemmat pyrkivät itsevaltiaina tuota hajoovaa valtionkonetta hallitsemaan. Kumpaisellakin oli vahva puolueensa, edellisellä ylimykset eli aristokratit ( optimates ), jälkimäisellä demokratit eli kansanystävät ( populares ). Näitä viimemainituita oli Sallustiuskin, jonka vuoksi hän, edellämainitun häväistyksen kärsittyään, v. 49 läksi Romasta, jossa Pompejanit olivat vallalla, ja meni Caesarin luo, joka silloin oli Galliassa sitä maata Roman vallan alle lannistamassa.

Caesar otti erinomaisella ystävyydellä vastaan Sallustion, teki hänen qvaestoriksi ja laittoi hänen jälleen senaatiin. Myöskin uskoi hän hänen toimitettavakseen erään sotaretken Illyriaan; mutta se ei ollenkaan luonnistunut. Onnellisempi oli Sallustius Caesarin propraetorina Afrikassa v. 47, jonka jälkeen hän sai Numidian voittomaan hallitakseen. Siinä virassa kiskoi hän maan asukkailta suurin määrin luvattomia veroja; sillä hänelläkin oli, kuten usialla nähdään, ylöllisyys ja ahneus omaisuuksia, jotka viihtyivät vieretysten mielessä, niin vastakkaisilta kun näyttävätkin ensi silmäyksellä. Semmoinen voittomaiden nylkeminen oli Romalaisilla jotain varsin yleistä, vaikka se la'issa oli kovasti kielletty. Senpä tähden olikin voittomaasta palaavalla prokonsulilla tai propraetorilla usein uhkaava oikeuden käynti odotettavana Romassa. Niin Sallustiollakin, ja hänen pelasti vaan Caesarin suosio. Tämän suojeliansa surman jälkeen vetäytyi Sallustius pois julkisen elämän alalta, rakennutti kokoomilla tavaroillansa Qvirinalis nimiseen kaupungin osaan komeita puutarhoja, joissa hän eleskeli elämänsä loppu puolen tieteellisissä toimissa. Siellä saavutti hänen kuolema v. 35 e. Kr. s.

Valtiollisten toimien piirissä ei siis jaksanut Sallustius kiivetä kunnian valoisimmille kunnahille; mutta kun hän ei historiaa tehden voinut kuuluisaksi tulla, päätti hän muiden tekoja kertomalla hankkia itselleen kuolemattoman nimen. Se onnistuikin hänelle runsaassa määrässä. Hän oli nerollinen ja luki ahkerasti kreikalaisia kirjoittajia, semminkin Thukydidestä ja Demosthenestä, joten hän pian saavutti niin tavattoman taidon historian kirjoituksessa, ett'ei kukaan aikakauden historioitsioista hänelle vertoja vetänyt. Todisteena hänen taidostaan on meille säilynyt kaksi oivallista teosta: De conjuratione Catilinae sive Bellum Catilinarium ja Jugurtha sive Bellum Jugurthinum .