Kalastajakadun kauppias Novelli   By: Emil Lassinen

Novelli

Kirj.

EMIL LASSINEN

Wiipurissa Matti Kurikka, Wiipurin Sanomain kirjapainossa 1890.

I.

Yli Tuomon talossa kasvoi kaksi poikaa ja yksi tytär. Vanhemman pojan nimi oli Tapani, nuoremman pojan nimi Topias. Tytär Vappu oli syntynyt Tapanin jälkeen, hän oli rakkain vanhemmille, rakkain veljille.

Topias kasvoi nuoruudessaan veljensä ohi, ollen jo seitsemäntoista vuoden vanhana miehen mittainen, Tapani pysyi naulassaan monta vuotta, mutta venähti sitte verrattain lyhyessä ajassa Topiaan tasalle. Poikain isä oli silloin jo vanha ja riutunut mies. Hän käveli sauvan nojalla eikä löytänyt opastamatta vaimo vainaansa hautaa kirkkotarhasta.

Yli Tuomon naapurina oli Ali Tuomon talo. Ali Tuomossa olivat tyttäret Martta ja Helka ja poika Perttu. Martta ja Tapani vietiin kasteelle yhtä aikaa, Vappu ja Perttu elivät kauan vallan tietämättöminä toisistaan, ja Helka ja Topias oppivat aakkoset jokseenkin yksiin aikoihin.

Heidän joukkoonsa kuului vielä Simo. Simon vanhemmilla oli pieni tupa A1i Tuomon maalla. Uudesti rakennettaessa tupa tosin muutettiin kauemmaksi, mutta niinkauan kuin Simo siinä asui, niinkauan oli hän seitsemäntenä seurassa, kesällä ja talvella, poudalla ja sateella.

Molemmat talot olivat yhdensuuruisia manttaaliltaan, tiluksiltaan ja veroiltaan. Samat olivat kummankin talon kohtalot ja kokemukset. Kasvoiko toisen pelto, niin kasvoi toisenkin, milloin Yli Tuomoon tuli katovuosi silloin tuli Ali Tuomoonkin. Yli Tuomon emännän haudan vieressä oli Ali Tuomon isännän hauta, malmiset ristit olivat lähekkäin ja niiden vuosiluvussa ei ollut suurtakaan eroa.

Simo ei ollut läheskään täysikasvuinen kuin kamala onnettomuus kohtasi isää, puu kaatui hänen päällensä ja löi hänet rammaksi. Lyhyenä aikana, jonka eli vahingon jälkeen, ei hän nähnyt tervettä päivää. Kuolema kuitenkin tuli ja onnettoman tuskat lopetti.

Yli Tuomon karjaa Simo sitte kaitsi monta vuotta. Miehistyttyään lähti hän ulos maailmaan, teki työtä ja elätti äitiänsä. Äiti ei napissut kohtalon kovuutta, pojasta kuin tuli huolten häätäjä, puutteen poistaja.

Yli Tuomon emäntää haudattaessa nähtiin Simokin surusaatossa. Luoja oli runsaalla kädellä jaellut antimiaan hänelle. Vartalonsa oli kookas, kasvonsa tuoreet, terveet, astuntonsa reipas, mielensä valkoinen kuin joutsen. Vaikka hän söi vieraan leipää, niin ei hänellä ollut silmissä surua, ei äänessä raskasmielisyyden värähdystäkään...

Yli Tuomon veljekset eivät milloinkaan eripuraisuudella katkeroittaneet toistensa mieltä. Tapani kaivoi ojat, kylvi pellot ja himoitsi suolaisia ruokia; Topias kutoi verkot, teki kotoaskareet ja söi mieluummin puuroa ja maitoa.