Kamala yösija   By: Charles Dickens (1812-1870)

First Page:

Kun olimme tulleet yläkertaan, jätettyämme hattumme ja keppimme portin vartijalle, vietiin meidät etevimpään pelihuoneesen. Ei siellä ollut montakaan henkilöä; mutta niin harvoja kuin ne olivatkin, jotka käänsivät katseensa meihin, kun me astuimme sisälle, niin olivat he kuitenkin kaikki laatukuvia surkuteltavia laatukuvia asianomaisista luokistansa. Me olimme tulleet katsomaan renttuja ja hylkiöitä; mutta nämä miehet olivat vieläkin katalampia. Kaikilla rentuilla on, enemmän tahi vähemmän silmäänpistävänä naurettavakin puoli; mutta tässä oli vaan murhenäytelmää, äänetöntä, aavemaista, kamalaa murhenäytelmää. Äänettömyys huoneessa oli kammottavaa. Laiha, turmeltunut, pitkähiuksinen nuorukainen, jonka pääkalloon painuneet silmät hurjasti tirkistivät jokaista esille lyötyä korttia, ei sanonut sanaakaan; katalanaamainen, ruskeankehnäinen peluri, rasvaisilla ja näppyläisillä kasvoillansa, joka uutterasti merkitsi lompakkokirjaansa kuinka usein musta voitti ja kuinka usein punanen, ei sanonut sanaakaan; likainen ryppynaamainen ukko petolinnun näköisillä silmillänsä ja paikatulla takillansa, joka jo oli menettänyt viimeisen roponsa ja hurjilla epätoivoisilla katseillansa seurasi pelin menoa, vaikkei hän itse taitanut ottaa osaa siihen, ei sanonut sanaakaan. Pelimerkitsijänkin ääni kuului niin omituisen kolkolta, kuin olisi huoneen raskas ilma sitä masentanut. Minä olin tullut sinne saadakseni nauraa; mutta minä tunsin että pikemmin saisin itkeä jos kauvemmin siinä seisoisin toimetonna katsojana. Sentähden menin, päästäkseni siitä raskasmielisyydestä, joka alkoi minua vallata, pelipöydän ääreen ja rupesin omaksi onnettomuudekseni pelaamaan. Vielä pahempaa oli, niinkuin seuraavasta näemme, että minä voitin äärettömästi, mahdottomasti, voitin semmoisia rahamääriä, että vakinaiset pelurit pöydän ympärillä kokoontuivat minun ympärilleni ja kuiskasivat toisillensa, ahnaasti ja taikaluuloisesti ahmaisten minun rahojani ja panojani silmillänsä, että vieras englantilainen oli musertamaisillansa koko pelipankin... Continue reading book >>