Kansallista itsetutkistelua Suomalaisia kulttuuri-ääriviivoja   By: Volter Kilpi (1874-1939)

Kirj.

VOLTER KILPI

ALKULAUSE.

Täten lasken julkisuuteen teoksen, jonka alkuainekset jo ehkä pari vuosikymmentä ovat kehäilleet mielessäni. Olen tuntenut kansallisena onnettomuutena kielellisen kahtiajaottumisemme, olen siinä nähnyt useimpain sivistyksellisten ja kansallisten vajanaisuuksiemme juuret ja selityksen. Olen nähnyt erikielisten ryhmiemme kuin itsetiedottomuuden sokeudessa yhä laventavan sitä kuilua, joka kummankin menestykseksi päinvastoin olisi saatava jos ei täytetyksi niin ainakin silloitetuksi ja käytännöllisesti vaarattomaksi. Varsinkin ruotsinkielinen kansalaisryhmämme on tässä eristäytymisessä joutunut jo tuhoisan pitkälle, ja on tämä eristäytymispyrkimys eräille sen vaikuttaville piireille muodostunut aivan ohjelmalliseksi päämaaliksi. Etenkin ruotsinkielinen nuorisomme kasvaneena kodeissa ja ympäristössä, jossa suomalaisuuden halpeleminen ja ynsiminen on ollut, jos ei suoranaisena, tunnustettuna teoreettisena ohjelmana, niin ainakin käytännöllisenä ilmakehänä, jokapäiväisenä henkisenä leipänä tämä nuoriso etenkin on tästä veriinsä eletystä halveksumisesta ja vieroksumisesta vetänyt kansallisohjelmalliset johtopäätökset ja on nyt isäinsä hengen johdonmukainen toteuttaja. Jos eräät keski ikäiset ja sitä vanhemmat ruotsikkomme jonkun verran epäillen pudistelevat päitään nuorisonsa erinäisille ruotsalaisuus intoilun räikeimmille ilmauksille, niin ovat ne silti täydessä henkisessä edesvastuussa niistä.

Kun nyt tällainen kansallinen suhtautuminen käsitysteni mukaan perustuu täydelliseen kansalliseen ja sivistykselliseen näköharhaan ja kun se seurauksissaan saattaa vaaraan kansamme sivistyksellisen sekä menneisyyden että tulevaisuuden, niin olen jo kauan tuntenut tarpeen valaista kansallisia olosuhteitamme siltä kannalta kuin ne minulle näkyvät. Olen tuntenut ikäänkuin kansalaisvelvollisuudekseni koettaa osaltani tehdä voitavani sen sivistyksellisen ja kansallisen vaaran torjumiseksi, jonka turmiollisuuden niin elävästi tunnen ja näen.

Jos käsittelyni pääasiassa tulee olemaan kielteinen, johtuu se luonnollisesti siitä, että esitykseni tarkoituksena juuri on valaista kansallisen kahtioitumisemme tuhoisuutta ja että sen tähtäyslinjaan senvuoksi lankeavat juuri tämän lohkoutumisen aiheuttamat sivistyksemme vajanaisuudet ja heikkoudet.

Työssäni on minua avustanut vaimoni Hilja , jonka huomautukset ja osanotto ovat tehokkaasti vaikuttaneet teokseni monipuolistumiseen ja muodolliseen selkenemiseen.

Tekijä .

SISÄLTÖ

I. Kansallisten käsitteiden selvittelyä.

1. Johdanto

2. Kansa yksilö sivistyneistö

3. Suomen ruotsinkielinen sivistyneistö ja kansallinen kokonaisuus. Sivistyneistö kansallisen elämän tulos Perinnäiskultuuri Hämäläis karjalainen vastakohta suomalaisessa sivistyksessä.

II. Ruotsinkielinen sivistyksemme ja ruotsinkielinen sivistyneistö.

1. Kansallinen polveutuminen

2. Sivistyksellinen ja kansallinen eristäytyminen (Sivistyselämän keinotekoisuus Verekset, elvyttävät voimat Kansallinen myötäeläminen Elimellinen uusiutuminen Sivistyksellinen rappeutuminen)

3. Sivistyksellisiä laatupiirteitä. (Erikoistunut muotokultuuri Ripeät arvioitsijat Älyniekat Yksilöllinen, siveellinen ryhti Yliopiston virka ja kieliriidat Esteetit Kirjallisia suuntaviivoja Aatteellisia ailahduksia Aitofilistealaiset Sivistyksellisesti positiiviset yksilöt Yhtymäkohdat nykyaikaisen juutalaiskultuurin kanssa)

4. Kansallisen pohjan etsiskelyä. (Suurruotsalaista haaveilua Maakunnallista kotiseutuintoilua Luonnollinen kansallinen ja yhteiskunnallinen pohja »Ruotsalainen maa» Kansallisessa tienhaarassa »Taisteleva» ruotsalaisuus ja suomalaiskansallinen myötäeläminen)