Kuningasverta Kaksinäytöksinen kuvaus   By: Helvi Herlevi (1898-1927)

KAKSINÄYTÖKSINEN KUVAUS

Kirjoittanut Helvi Herlevi

Ensimmäisen kerran julkaissut Werner Söderström Osakeyhtiö 1920

HENKILÖT:

PELTOLAN ISÄNTÄ. PAAVO } KALLE } hänen poikiaan. ANNA, hänen tyttärensä. MARI, palvelija. TAPANI, renki. KIVEKKÄITÄ.

Tapahtumapaikka ja aika: Peltolan talo Uudellamaalla, joulunaikana vuonna 1708.

I NÄYTÖS.

(Näyttämö: Peltolan tupa. Vasemmalla ovi ulos, oikealla kamariin. Ikkuna peräseinällä, sen edessä pitkä honkapöytä, jonka molemmin puolin kaksi lavitsaa. Vasemmalla taustalla muuri. Sen lisäksi muita tupahuonekaluja: astiakaappi y. m.)

1:nen kohtaus.

ANNA ja TAPANI ikkunan luona. Katselevat ulos.

TAPANI

Näetkö loimua, joka punaa taivaanrannan tuolla metsän takana? Sääksjärven kylä siellä palaa! Isäntä ei sitä äsken paloksi uskonut, mutta kyllä se on. Mahtoi olla komea näky se Porvoon palo. Ja komea oli se työ myös, jonka Porvoon miehet tekivät, kun ne siellä sillalla möivät henkensä kalliiseen hintaan. Sieltä lähtivät kenraalit ja sotajoukot niin nopeasti kuin pääsivät Hämeen puolelle ja jättivät meidän vanhan kaupungin oman onnensa nojaan. Se sortui, mutta ei ennen kuin miehet makasivat sillalla ja viimeinen panos oli ammuttu....

ANNA

Onko kaupunki jo vainolaisten vallassa? Niin lähelläkö ne ovat?

TAPANI

Lähempänäkin! Miksi muuten palaisi naapurikylän talot? Siellä niitä varmaan on satakunta, ja ennen iltaa ne voivat olla täällä.

ANNA

Täällä!

TAPANI

Niin, ja silloin on meidän vuoro seisoa kuin Porvoon pojatkin kodin ja konnun puolesta.

ANNA

Tapani, mitä aiotte te tehdä?

TAPANI

Mitä voimme. Ellemme muuta voi, voimme ainakin kaatua kotikylän rajalle.

ANNA

Kuollakko? Voi, Tapani, siihenkö päättyisi meidän kultaiset tulevaisuushaaveemme?

TAPANI

Oi, Anna, mieluummin toki eläisin kaskea kaataakseni kotimme tieltä, mutta Anna etkö käsitä, juuri se kotikamara meiltä mielitään riistää, onnemme pohjan ne tahtovat ottaa, ja työn hedelmän ja pellon siemenen... Ellemme voi sitä pelastaa, täytyy meidän kaatua.

ANNA

Kaatua niin, sinun ja veljien. Mutta, Tapani, isä ja minä, minne joudumme me?

TAPANI

Isäntä ja sinä? Ei, Anna, en jaksa ajatella näitten tupien raunioina savuavan. Me ajamme ne takaisin! Kuuma paikka on edessä, se on varmaa. Tämä on kostoa meidän viimeviikkoisesta kepposestamme. (Innostuen.) Ja oiva kepponen se oli! Kolmekolmatta miestä vallottamassa asevarastoa, joka olisi riittänyt kokonaiselle joukko osastolle! Kuljettajat jäivät tielle siihen paikkaan, ja siinä olikin kaikki, minkä ryssä saattoi korjata talteen senjälkeen kuin me olimme vieneet aseet parempiin kätköihin. Kyllä me heti kostoa aavistimme. Sentähden kiiruhdimmekin katkaisemaan heiltä tien, ennenkuin he tänne ehtivät. Anna, minun täytyy lähteä. Miehet odottavat minua männikössä kirkon luona, ja vihollinen voi olla täällä milloin hyvänsä. Ei minulla olisi ollut aikaa tänne poiketa, mutta kun kotipellon yli oikaistiin, en voinut ohitse kulkea...

ANNA

Oli hyvä, että tulit, Tapani. Saanhan edes eväillä laukkusi täyttää, jos jälleen pitemmältä viipyisit...

(Ottaa Tapanin laukun, jonka tämä on laskenut lavitsalle, ja panee siihen eväitä.)

TAPANI

Nyt lähden, Anna. Vihollinen luulee suuria aikaansaavansa, mutta ennenkuin he panevat tuleen sen tuvan, jossa sinun kehtosi kerran keikkui, on heidän totisesti minun iskuni tunnettava, ja ennenkuin heidän likaiset ryssänsaappaansa askeleillaan saastuttavat ne tienoot, joiden keväinen nurmi kerran taipui sinun askeleittesi alla meidän keväisen lempemme syttyessä, on heidän minun verisen rintani yli astuttava ja Anna (Taipuu Annan puoleen ja ottaa hänen kätensä käsiinsä.) ennenkuin minä nyt käyn katsomaan kuolemaa silmästä silmään, on minun sinun kirkkaisiin silmiisi kerran katsottava. Oi, Anna, ne tähdet luovat valoa tielle. Totisesti on miehen käsivarren ja hengen arvoinen se maa, joka sinut kasvatti! Mutta en voi viipyä enää Hyvästi, tyttöni!

ANNA

Hyvästi tervehdä veljiä Jumalan haltuun!

TAPANI

(kääntyy ovella)