Books Should Be Free Loyal Books Free Public Domain Audiobooks & eBook Downloads |
|
Kuolleet omenapuut Runollista proosaa By: Joel Lehtonen (1881-1934) |
---|
![]()
Runollista proosaa
Ensimmäisen kerran julkaissut
Kustannusosakeyhtiö Otava 1918.
MUTTISEN ONNI eli laulu Lyygialle.
»Mitä, häh?» sanoo kirjakauppias Aapeli Muttinen. »Ettäkö minä olen
pomomies?... Että asun kuin Horatius, kaikkein alamaisimmasti se
myönnettäköön, turkkilainen! Että minulla on Tusculum, vai mikä se
huvila oli, se, jonka Maecenas oli lahjoittanut hänelle
sabinilaismaassa? Turkkilainen sen muistakoon. No, hän palveli
Maecenasta, minä yleisöä ... viidenkymmenen pennin kirjoja
myymällä...» Se »Tusculum» on Muttisen maatila. Ihana paikka, jota on rauhoittavaa
ajatellakin kesän alkaessa tulla, kaupunkilaistalven jälkeen, mammonan
touhuissa, harmaan taivaan alla menneen, harmaan niin, että se tekee
Muttisen otsan rypyt kaksin verroin lukuisammiksi. Kesäisen ajan työtön
paratiisi... Sievoisen matkan päässä kaupungista, hänen synnyinseudullaan, huvila
mäellä Saimaan lahden sokkelossa. Tuuheain koivujen välitse pilkottaa
lahdelle hänen parvekkeensa. Onnellinen on Aapeli siellä varsinkin kesän ensimmäisinä päivinä, juuri
silloin kun hän on ylen kyllästynyt ja väsynyt kaupunkilaiseen
touhuunsa, silloin kun maalla köllöttämisellä on hänelle jälleen uuden
ja kulumattoman lumous. Niin uupunut hän on tuon rakkaan rahan haalimisesta, tiskinsä takana
törröttämisestä, ettei hänen otsansa viimein keväällä jaksa enää mitään
ajatella, ei mitään muistellakaan. Että hän haluaa vain heittäytyä
luontomuorin leveään ja pehmeään helmaan. Ainoastaan köllötellä, olla ja
olla. Ei Muttinen, ei mikään, ei filosofi eikä porsas! Olla kuin hän ei
olisi minkäänmoinen olento. Onni on hänelle kesän alussa täysin ajatuksetonta, muistotonta, se on
hetkellistä, epämääräistä rauhaa. Kauneimmat, enimmän vailla ajatuksia ja muistoja ovat nuo kesän
ensimmäiset päivät. Ja yöt, joiden valo on kuin heleintä kultaa; se
ympäröi hänet lämpöisenä, sanattomana onnena. Kevätkesän aamuna, yön jälkeen, jolloin hän ei ole valvonut eikä
nukkunut, ei lukenut, ei ajatellut, vaan ainoastaan loikonut
hiljaisuudessa, kellervät luomet ummessa, mukavassa horteessa, nousee
hän laiskasti pystyyn ja aukaisee parvekkeensa oven. Sille parvekkeelle
hän pääsee kamaristaan. Suoraan edessä, kaiteen juurella, joka on
koristettu vanhanaikaisilla leikkauksilla kansanomaiseen tapaan,
rehottaa tuomia, valkeanaan kukassa, leveitä ja tuoksuvia. Toukka ei ole
niihin päässyt, täällä erämaassa; kukat ovat puhtaita, puut ikäänkuin
ripoteltu täyteen riisiryynejä, tai kasautunut oksille lunta: niin on
nuppuja niissä, ja vastapuhjenneita kukkia. Niistä leviää huoneeseen
mainio haju. Mutta tuomien sivuitse säkenöi kesäinen aamumaisema ympärillä, kirkasta
ja lämmintä valoa. On vielä varhaista. Lyygia, sillä niinkuin
Horatiuksella muinoin oli kahdeksan Maecenaan lahjoittamaa orjaa ynnä
moni Lydiansa, niin on Aapelilla Lyygia, sillä antaa Horatiuksen oodien
lemmityisen nimeä omalleen olisi Aapelista julki röyhkeää; niin,
Lyygia nukkuu toisaalla. Puiden varjot tuolla notkossa ovat vielä
pitkät ja vilpoiset. Usvia kohoilee vesistä ja noroista, lahden
reheviltä rannoilta. Pienimmänkin ruohon kärjessä kiiluu monivärinen
vesipisara. Käet kukkuvat. Kaikkialla välkkyy värisevä kauneus. Muttinen
nauraa itsekseen noille pisaroille, jotka ruohojen nenissä heiluvat. Hän
köllöttelee vielä. Ei malta sitten enää, herättää Lyygian, mokomakin
Horatius: hän tahtoo teetä isoon vatsaansa, nauttia sen tuolla
parvekkeella, kymmenen käen kukkuessa iloista kukuntaa. Sitten Aapeli syö ahvenia ja perunoita, suuria ja tuoreita ahvenia ison
määrän, ja kuusi kananmunaa, sekä hilloa puoli lautasellista, ja hörppii
kannun hapanta piimää päälle. Sitten hän kuhnailee tyytyväisenä, täysin
vatsoin. Ja nyt hän lähtee Lyygian kanssa, jolla on väljänä häilähtelevä puku ja
kädessä iso vihko spireoita ja sinipunervia syreeninterttuja, niillä
hän kätkee veikeileviä, kirkkaita silmiään, kävelemään, katselemaan,
näiden mukavien kesäpäivien kuluksi... Continue reading book >>
|
This book is in genre |
---|
Languages |
eBook links |
---|
Wikipedia – Joel Lehtonen |
Wikipedia – Kuolleet omenapuut Runollista proosaa |
eBook Downloads | |
---|---|
ePUB eBook • iBooks for iPhone and iPad • Nook • Sony Reader |
Kindle eBook • Mobi file format for Kindle |
Read eBook • Load eBook in browser |
Text File eBook • Computers • Windows • Mac |
Review this book |
---|