Maan puoleen Runoja By: Juhani Siljo (1888-1918)
Maan puoleen Runoja by Juhani Siljo is a beautiful collection of poetry that explores the connections between nature, humanity, and the divine. Siljo's rich and evocative language transports the reader to a world where the earth itself is a living, breathing entity with its own thoughts and desires. The poems in this collection are deeply introspective and contemplative, inviting readers to ponder the mysteries of existence and our place within the natural world. Siljo's imagery is striking and vivid, painting pictures of forests, mountains, and rivers that seem to come alive on the page. What sets Maan puoleen Runoja apart is its ability to seamlessly blend the earthly and the spiritual, creating a sense of unity and harmony between the two. The poems encourage readers to look beyond the surface of things and to connect with the deeper, hidden meanings that lie beneath. Overall, Maan puoleen Runoja is a captivating and thought-provoking collection that will appeal to anyone who appreciates the beauty and mystery of the natural world. Siljo's lyrical language and profound insights make this book a true gem for poetry lovers everywhere. First Page: MAAN PUOLEEN RUNOJA J. Siljo Ensimmäisen kerran julkaissut Werner Söderström Osakeyhtiö 1914. Viimeinen malja. Ma muistan linnan valkean, veen luona, metsän saartaman ja vehmaan nurmikon. Sen rantaan läikkyi ulapat ja haahdet kullanhohtavat toi aarteit' auringon. Sen ympärillä suven maan ma muistan nuoren, riemukkaan, eloa sykkivän. Se iloks ihmismielen vain loi ilmi ihmeet unelmain ja hurmat elämän. Ma muistan armaan kaunoisen, kuin tuoksu tuoreen keväimen, kuin merten kimallus. Muut kalliit muistan, hymyt nään, ne väikkyy, katoo hämärään kuin rinnan huokaus. Ma olin linnan valtias. Mut olin liian onnekas, maan lapsi heikko vain. En onneani kestänyt, pois muistoihini hautaan nyt sen viime maljassain. Pois aarteen juon, min elo soi, en sitä muille jakaa voi, sit' yksin juhlin näin. Yö ympärillä heläjää ja malja kallis kimmeltää mun, köyhän, kädessäin. Pois verkkaan, raskain pisarin se katoo autuus, ainoisin, min koskaan näki maa. Viel' elämätä kiittäen voin juhlia tään hetkisen ja aamun unhoittaa. Näin juhlain juhlaa vietetään! Käy kohta aamuun kelmeään tie keppikerjurin. Vain muistost' elää silloin saan sen onneni, jot' ainiaan vain uness' aavistin. Aallon laulua... Continue reading book >>

Maan puoleen Runoja By: Juhani Siljo (1888-1918)

Maan puoleen Runoja by Juhani Siljo is a beautiful collection of poetry that explores the connections between nature, humanity, and the divine. Siljo's rich and evocative language transports the reader to a world where the earth itself is a living, breathing entity with its own thoughts and desires.

The poems in this collection are deeply introspective and contemplative, inviting readers to ponder the mysteries of existence and our place within the natural world. Siljo's imagery is striking and vivid, painting pictures of forests, mountains, and rivers that seem to come alive on the page.

What sets Maan puoleen Runoja apart is its ability to seamlessly blend the earthly and the spiritual, creating a sense of unity and harmony between the two. The poems encourage readers to look beyond the surface of things and to connect with the deeper, hidden meanings that lie beneath.

Overall, Maan puoleen Runoja is a captivating and thought-provoking collection that will appeal to anyone who appreciates the beauty and mystery of the natural world. Siljo's lyrical language and profound insights make this book a true gem for poetry lovers everywhere.

First Page:

MAAN PUOLEEN

RUNOJA

J. Siljo

Ensimmäisen kerran julkaissut Werner Söderström Osakeyhtiö 1914.

Viimeinen malja.

Ma muistan linnan valkean, veen luona, metsän saartaman ja vehmaan nurmikon. Sen rantaan läikkyi ulapat ja haahdet kullanhohtavat toi aarteit' auringon.

Sen ympärillä suven maan ma muistan nuoren, riemukkaan, eloa sykkivän. Se iloks ihmismielen vain loi ilmi ihmeet unelmain ja hurmat elämän.

Ma muistan armaan kaunoisen, kuin tuoksu tuoreen keväimen, kuin merten kimallus. Muut kalliit muistan, hymyt nään, ne väikkyy, katoo hämärään kuin rinnan huokaus.

Ma olin linnan valtias. Mut olin liian onnekas, maan lapsi heikko vain. En onneani kestänyt, pois muistoihini hautaan nyt sen viime maljassain.

Pois aarteen juon, min elo soi, en sitä muille jakaa voi, sit' yksin juhlin näin. Yö ympärillä heläjää ja malja kallis kimmeltää mun, köyhän, kädessäin.

Pois verkkaan, raskain pisarin se katoo autuus, ainoisin, min koskaan näki maa. Viel' elämätä kiittäen voin juhlia tään hetkisen ja aamun unhoittaa.

Näin juhlain juhlaa vietetään! Käy kohta aamuun kelmeään tie keppikerjurin. Vain muistost' elää silloin saan sen onneni, jot' ainiaan vain uness' aavistin.

Aallon laulua... Continue reading book >>

Genres for this book
Languages
Poetry

eBook links
Wikipedia – Juhani Siljo
Wikipedia – Maan puoleen Runoja

eBook Downloads
ePUB eBook • iBooks for iPhone and iPad • Nook • Sony Reader	Kindle eBook • Mobi file format for Kindle
Read eBook • Load eBook in browser	Text File eBook • Computers • Windows • Mac