Marit Skjölte   By: Kristofer Janson (1841-1917)

I recently finished reading a gripping novel by Kristofer Janson, which follows the story of the courageous and independent protagonist, Marit Skjölte. Set in a small village in Norway, the book takes readers on a journey through Marit's life as she navigates societal expectations and challenges gender norms.

Janson's writing is vivid and evocative, painting a rich and detailed picture of Marit's world. The author skillfully weaves together themes of love, family, and tradition, exploring the complexities of human relationships and the power of individuality.

Marit is a compelling character, full of strength and resilience. Her determination to live life on her own terms is both inspiring and empowering. Through her eyes, readers are able to see the struggles faced by women in a patriarchal society, and the importance of fighting for one's own freedom and happiness.

Overall, I found Marit Skjölte to be a captivating and thought-provoking read. Janson's storytelling is powerful and poignant, leaving a lasting impression on those who delve into the pages of this engrossing novel. I highly recommend it to anyone looking for a story that will challenge and inspire them.

First Page:

Kesä lähestyi ja samalla se aika, jolloin Amerikaan matkustavaiset lähtöä puuhaavat. Useita laivoja oli jo lähtenyt; muutamien päivien perästä oli viimeisen lähteminen. Höyrylaiva oli lähetetty vuonon pohjukkaan, tuomaan ulos vaeltajat kaupunkiin; nyt tämäkin laiva kohta oli valmis lähtemään. Savua tuprusi ulos piipusta ja peitteli rantaa mustana pilvenä. Laivassa miehistö juoksi kiireesti sinne tänne, asetellen ja sovitellen matka arkkuja, laukkuja ja tavaroita sille ihmis joukolle, joka aikoi etsiä onneansa vieraassa maailmassa. Niitä tuli nytkin vielä mäkiä alas, toisia oli jo lahdella, jotka katselivat taappäin, katselivat sukulaisiansa, jotka seisoivat vuorenrinteellä; toiset antoivat kättä niille, jotka olivat laivasillalla. Hitaasti liukui vene toisen perästä lahden tyyntä pintaa myöten. Eräs vaimo istui veneen kokassa, pää kätkettynä sylihin, jotta hän kyyneleitään kätkisi, ja vanha isäntä tuijoitti myytyyn maa tilkkuunsa, niin kauan kuin se näkyi. Siellä oli hän leikkinyt ja elänyt, työtä tehnyt ja orjaellut koko elin aikansa. Uutis peltoon oli perunoita kylvetty... Continue reading book >>