Meripoikia   By: Teuvo Pakkala (1862-1925)

Kolminäytöksinen huvinäytelmä

Kirj.

Teuvo Pakkala

Otava, Helsinki, 1922.

VANHALLE PUOSULLE.

Harvoin kyhää kirjailija, Laula ei myös laulumies Miehistä meren päällä kulkevista. He heitti heidät unholaan.

Näillä säkeillä alkaa muuan laulu tuossa kellastuneessa vihkosessanne, johon nuorena jummannina olette kirjoitellut oppimianne merimieslauluja. Nuo nimettömät ja tuntemattomat runoilijat ovat aikoja sitten laskeneet kynän kädestään. Unhoittuneet ovat merimieslaulut, lakanneet kuulumasta nuo kaihomieliset sävelet, joita merimiesten tyttäret talvet pitkät lauleskelivat. Autioina ovat nyt satamat, joissa ennen kesäisin oli metsänään frekattiemme, parkkiemme ja skuunareittemme mastoja. Siitä merimiespolvesta, joka edusti Suomen laivaston viimeistä loistetta, on enää elossa jokunen iäkäs vanhus niinkuin Tekin odotellen viimeistä käskyä: »Vahti alas!»

Teidän muistollenne pyydän saada omistaa tämän vaatimattoman kuvaukseni Teitä ihaillen ja kunnioittaen Teuvo Pakkala.

Kokkola 9.3.1915.

HENKILÖT.

EEVA, ELVIIRA, merimiehen tytär. ANNA, HILMA, puotineitsy. HEI LOTTA, ravintolan emäntä. JUNKKA, merikapteeni. KARIHAARA, matruusi. KARIHAARAN LESKI, edellisen äiti. LETTO, matruusi. NEITSY JANNE, nuori merimies. ONNEN HERRA, merikapteeni. PASANTERI, vanha merimies. PASANTERSKA, hänen vaimonsa. RAJALINSKA, kipparin leski. SIHVONEN, matruusi. VARJAKKA, perämies. ENSIMÄINEN MERIMIES. TOINEN MERIMIES. ERÄS MERIMIEHEN VAIMO. KALLE HEIKKI pikkupoikia. JUSSI PAAVO, Rantalan huutolaispoika. VÄISÄS AMAALIA. Merimiehiä, neitosia ja muuta väkeä.

Tapahtuu Pohjanmaan rantakaupungissa 1860 luvulla.

ENSIMÄINEN NÄYTÖS.

Piha. Vasemmalla kaksi rakennusta, toinen pieni, maaperässä mataloine portaineen, perimäinen talo on korkeampi, sievästi rakennettu, että se huomattavasti eroaa muista. Keskellä vasenta sivua talojen välissä portti. Oikealla sivulla etualalla korkea lauta aita, jossa muutamassa kohtaa on lauta poikki, että on kapea, ihmisen mentävä aukko. Aidasta perälle päin ulkohuonerakennuksia sekä perempänä pieni asuinrakennus. Perällä säleaita, jossa on portti. Aidan takaa näkyy matalaa rantaa. Ulompana ulapalle aukeava meri.

Keskellä pihaa laajakehyksinen kaivo. Siitä oikealle laudanpäistä ja laatikoista rakennettu poikain leikkilaiva, jonka keulassa on nimi: Suomi.

KALLE, HEIKKI, JUSSI ja muita poikia on laivassa. Jussi, pienin pojista, »sydvästi» päässä, avojaloin, puserotta, housut yhden viilekkeen varassa ja takaa rikki, että paidanhelma on ulkona repeimestä.

KALLE (komentavasti). Hiivatkaa ankkuri!

POJAT (hinaten ankkuria laulavat).

Meripoika merellä ja maalla, Meripoika kannella ja raalla, Meripoika oo oli ohi ooo.

Meripoika rajullakin säällä, Meripoika hurtilla on päällä, Meripoika oo oli ohi ooo.

KALLE. Ruori styyrpuuriin.

HEIKKI (matkien komentoa). Ruori styyrpuuriin.

KALLE. Mikä on kompassisträki?

HEIKKI. Uest bai saut.

KALLE. Eallaa.

HEIKKI. Eallaa.

KALLE. Sträki?

HEIKKI. Uestsautuest.

KALLE. Eallaa.

HEIKKI. Eallaa.

KALLE. Sträki?

HEIKKI. Sautuest bai uest.

KALLE. Fallaa vielä.

HEIKKI. Fallaa vielä.

KALLE. Sträki?

HEIKKI. Sautuest bai saut.

KALLE. Stödii!

HEIKKI. Stödii!

POJAT (laulavat).

Kapteeni katsoi horisonttikin, Siellä pilvi paltava, oli myrsky alkava. Kapteeni katsoi horisonttihin, Hei, nyt, poiat, reivaamaan!

Hurraa, me Suomen meripoiat, Meillä ilo ompi aina Eikä surut meitä paina, Hurraa, me Suomen meripoiat, Meillä luonto raitis ain!

Yksitoista miestä meni mastohon Ja kaksi ruorihin sekä kuusi pumppuihin. Yksitoista miestä meni mastohon, Heitä aallot huuhteli.

ANNA tulee laulun aikana oikeanpuolisesta talosta kaivolle veden nountiin.