Postikonttorissa Pikkukaupungin kuvaus yhdessä näytöksessä   By: Robert Kiljander (1848-1924)

Pikkukaupungin kuvaus yhdessä näytöksessä

Kirj.

R. KILJANDER

Ensimmäisen kerran julkaissut K. J. Gummerus, Jyväskylä, 1887.

HENKILÖT:

POSTINHOITAJA. KIRJURI. POSTILJOONI. KAUPPANEUVOS. TALONPOIKA. KULEKSIVA KAUPPIAS. KAUPUNGINPALVELIJA. PIENI POIKA. SUUREMPI POIKA. HELMI. NEITI EUFROSYNE. TALONPOIKAISVAIMO. PALVELUSTYTTÖ. YLEISÖÄ.

Tavallinen postikonttorihuone pienessä kaupungissa. Perällä ja vasemmalla puolella ovi (näyttämöltä luettu), oikealla ikkuna. Poikkipuolin näyttämöä pitkä kirjoituspöytä, jolla muun muassa on vesikarafiini lasineen. Pöydän ääressä vasemmassa päässä istuu Postinhoitaja (vanha mies, yönutussa ja viheriäisellä silmävarjostimella) ja häntä vastapäätä pöydän toisessa päässä Kirjuri (nuori ja laiha mies). Perällä, pienen pöydän ääressä, vanhanlainen Postiljooni, joka näkyy olevan hyvin unissaan. Piikatyttö ja Pieni poika seisovat postinhoitajan edessä kirjeitä kädessä.

PIIKA. Tässä olisi kirje. Mitähän se maksaa?

POSTINHOITAJA. Anna tänne! 80 penniä.

PIIKA. Tässä on.

(Antaa setelin).

POSTINHOITAJA. Viisi markkaa! Eikö sinulla ole pienempää?

PIIKA. Ei ole.

POSTINHOITAJA. No, mene vaihtamaan sitten! (Ottaa pojalta hänen kirjeensä ja tarkastelee sitä) Minnekkä tämä on menevä? Eihän tästä kukaan ihminen saa selkoa!

POIKA. Isälle se on.

POSTINHOITAJA. Isälle! Mutta missäs isäsi on sitten? Onko hän kuussa vai ?

POIKA. Ei, Hameriikassa hän on tuolla kaukana selän takana.

POSTINHOITAJA (Hymyilee vähän säälivästi): Vai niin! Saako sihteeri noista variksenjaloista mitään tolkkua? (Viskaa kirjeen kirjurille, joka heti lakkaa kirjoittamasta ja kohteliaasti hymyillen ottaa tarkastaakseen päällekirjoitusta).

POSTINHOITAJA (piialle): No, mitä sinä siellä töllistelet? Etkö kuullut, että mene vaihtamaan?

PIIKA (mennessään): Kylläpä on huono postikonttori, kun ei viisimarkkaistakaan voida särkeä !

POSTINHOITAJA. Häh, mitä se tuo ?

KIRJURI (antaa kirjeen takaisin postinhoitajalle) Minä luulen että tämä pitäisi oleman Michigan.

(Rupeaa kirjoittamaan).

POSTINHOITAJA. Jassoo! No, syyttäkööt itseään, jos se ei tule perille, ja kirjoittakoot sitten sanomalehtiin postslarvista tai muuta roskaa, jos huvittaa! (Pojalle) Kaksikymmentäviisi penniä.

POIKA. Eikö mene kahdellakymmenellä?

POSTINHOITAJA. Kyllä minä sinut !

POIKA. No, tuoss' on sitten. Hyvästi!

(Menee) (Äänettömyyttä; kuuluu vain kirjurin kynän raapimista).

POSTINHOITAJA (puoliääneen): Sihteeri!

KIRJURI. Jahah?

POSTINHOITAJA (osottaa postiljoonia): Katsokaas Lundqvistiä!

KIRJURI. Hi, hi, hi! Ukko on vähän väsyksissä.

POSTINHOITAJA. Pohmelossa hän on, se juutas! (Ärjäsee) Lundqvist!

POSTILJOONI (säikähtyy ja pyyhkii silmiään) Mi mi mitä, herra postimestari ?

POSTINHOITAJA. Ei mitään. Älä vaan nuku, sen sanon.

POSTILJOONI. Nuku? No, ei tule kysymykseen kaikkea vielä

(Rupeaa leikkaamaan kirjeenkuoria, mutta jättää kohta työnsä ja ottaa entisen asemansa).

NEITI EUFROSYNE (noin 45 v. vanha, muodinmukaisessa puvussa ja hyvin teeskentelevä): Hyvää huomenta! (Sekä postinh. että Kirjuri kumartavat kohteliaasti istuessaan) Saanko luvan kysyä, onko posti jo tullut?

POSTINHOITAJA. Ei vielä, sitä juuri tässä parhaillaan odotetaan.

NEITI. Eikö ole tullut voi, voi! Ja minä kun odotan siinä niin tärkeätä pakettia! Hyvä herra postimestari, saanko vaivata teitä että sitten kun se tulee että minä saan siitä tietoa? Saanko vaivata teitä sillä suurella palveluksella?

POSTINHOITAJA. Kyllähän sitä aina annetaan ilmoitus tuommoisista lähetyksistä.

NEITI. Niin, jos herra postimestari olisi niin hyvä sillä se on niin äärettömän tärkeä paketti! Minä tarvitsen sitä tänä iltana tanssiaisissa ilman sitä en voi sinne mennä. Tuleeko postimestari myöskin sinne? Totta kai!