Raatimiehen tytär Historiallis-romantillinen näytelmä kolmessa näytöksessä   By: Evald Ferdinand Jahnsson (1844-1895)

Historiallis romantillinen näytelmä kolmessa näytöksessä

Kirj.

EVALD FERDINAND JAHNSSON

Weilin & Göös, Jyväskylä, 1882.

JÄSENET:

Otto Rud, tanskalainen ritari, Borgholman linnan isäntä. Rolf Jute, tanskalainen ritari. Antero Suurpää, raatimies Turussa. Barbro, hänen sisarensa. Ebba, raatimies Suurpään tytär. Sven Suurpää, edellisten heimolainen, meriupsieri. Turunen, porvareita Turussa. Keihäkkä, Hieronymus, priori Naantalin luostarissa. Anshelmus, munkki " " Perpetua, abbedissa " " Josua, Antero Suurpään palveluksessa. Eräs tanskalainen upsieri, tanskalaisia sotureita, Turun porvareita ja nunnia.

(Teko tapahtuu elokuussa v. 1509; ensimäinen näytös eräässä puistossa lähellä Turun kaupunkia, toinen raatimies Suurpään talossa ja kolmas Naantalin luostarikirkossa.)

ENSIMÄINEN NÄYTÖS.

Näytäntö kuvaa: lehvakkaa seutua meren rannalla. Oikealla matala kumpu.

Ensimäinen kohtaus.

Antero Suurpää, Turunen, Keihäkkä ja muutamat Turun porvarit (istuvat vihannassa ruohikossa), Barbro ja Ebba (kantavat muutamasta vakasta ruokatavaroita eräälle litteälle paadelle).

ANTEEO S. Niinkuin äsken sanoin, hyvät ystäväni! onnellisia, iloisia uutisia saapuu tänne Ruotsista. Ehkä piankin saamme kuulla, että on rauha Tanskalaisten kanssa lopullisesti solmittu.

TURUNEN. Jumalalle olkoon kiitos näistä hyvistä sanomista! Kyllä onkin jo rauhattomuutta kestänyt tarpeesen asti ja päälle senkin! Suolan hintakin on viimeisinä aikoina kohonnut niin tavattoman korkeaksi, ett'ei porvari eikä talonpoika jaksa sitä maksaa. Rauhan saatua kuihtunut kauppaliikkeemmekin tietysti pian taas vaurastuu entisellensä.

KEIHÄKKÄ. Turhaa, mitätöntä toivoa tuo kaikki! En usko noista "hyvistä sanomista" sanaakaan!

ANTESO S. Miks'et usko?

KEIHÄKKÄ. Sentähden että maailmassa löytyy kolme asiaa, joihin en milloinkaan luota.

ANTERO S. Ja mitkä ne kolme ovat?

KEIHÄKKÄ. Svante herra, paha henki ja Tanskalaiset! Jos ensimainittu saa Lybeckiläiset puolellensa, niin jättää hän rauhan pahalle hengelle ja antaa selkään Tanskalaisille!

ANTEBO S. Älä soimaa valtion hoitajaa! Siitä saat minun vihamiehekses!

TURUNEN. Samaten myös minun! Jos hän vaan voisi antaa Tanskalaisille selkään, niin olis'kin se seikka kaikista parhain!

BARBRO (Ebballe.) No tyttö raiska! mikä sinua riivaa? Mitä sinä teet? Oletko oppinut laskemaan kananpaistit pöydälle sillä tavoin, että makuisimmat reiskappaleet putoavat kalavatiin? Mitä sinun tarvitsee kuunnella miesten puhetta? Onko sinun Tanskalaisten kanssa tekemistä? Voi minun päiviäni! Etkö nytkin laskenut juustolautasta voiastiaan!

EBBA. Mutta armas täti...

BARBRO (Keskeyttäin.) Armas täti!... Anna minulle tuolta vakkasesta pullo Espanjan viinaa! Sopii panna se tuohon kalavadin viereen.

EBBA (Antaa Barbrolle muutaman pullon.)

BARBRO. Kaikki maailman ja hengen ihmiset! Onko tuo nyt Espanjan viinaa? Eikö se ole Saksan olutta? Mitä sinä ajattelet, tyttö?

EBBA. Mitä ajattelinkaan? Ehkä ajattelin aamuista käymistämme kirkossa. Kuinka ihanasti pyhän Katarinan messu kaikui kuorien kaarroksissa!

BARBRO (Uhaten Ebbaa sormellansa.) Sitäkös ajattelit, kaunis valehtelijani! Etkös tiedä, kuinka suuren synnin teet valhetta puhaessas?

EBBA. En valhetellut, sit'en tehnyt! Mutta totta todella en itsekään varmaan muista, mitä äsken ajattelin...

ANTEEO S. Eikö sinulla, sisar kulta, jo ole ruoka valmisna?

BARBRO. On maari. Tulkaatte vaan syömään!