Sääskiä: 2. parvi Runollisia kokeita   By: A. Rahkonen

Runollisia kokeita

Tehnyt

A. RAHKONEN

Helsingissä, P. Widerholm'in perillisten tykönä, 1867.

Ystävällensä ja Suosijallensa Maisteri Julius L. F. Krohn'ille omistaa nämä runolliset kokeet kunnioituksella ja kiitollisuudella

Tekijä.

AINEHISTO:

Miks en laulaa sais Kevät Leivo Ulkomailla olevalle ystävälle Toivo Sairas Kallis ruusu Hyvä neuvo Laupiuden sisar Karhun huokaus Maansa pettäjän katumus Käen kukunta Lemmetär ja nuorukainen Suomen Ruotsalaisille Joki Odottavainen Luonnon riemu Rakkauteni Ainaan Ensimäinen rakkaus Imatralla Ihmismuoto

Laulu ehdotuksia:

Syyslaulu Satakieli Risti vuorella Paimenen sunnuntailaulu Tuulien laulu Metsälaulu Ylioppilaisten laulu Toinen ylioppilaisten laulu Ylioppilaisten marssi Serenadi Riemu, riemu, maljasi Lemmen laulu Alppilaulu Kolme laulua Iltalaulu Aamutoivo, illanhuokaus Juomalaulu Päivän kuvat Talonpojanpojan laulu Kirkko Viihdytys Maljanesitys Lönnrotille

Miks en laulaa sais.

Kuules, kuules veikko kulta! Riemua ei puutu multa, Miks en laulaa sais? Rastaskin hän lehdoissamme Lauloi, lientäin murhettamme; Näin hän laulaa tais:

"Taivas täällä sinertääpi, Revontulet liekkiääpi, Pohjaa kaunistain. Päivä veelle suuta suikkaa, Sammu ei, se yötkin tuikkaa, Rantaa kirkastain."

"Pohjantuuli lemmin huokuu, Riemuin vanhat hongat nuokkuu, Koivut hymyilee; Virrat välkkyin leikitseepi, Kosket kauniit tanssaileepi, Väinö soittelee."

"Päilyy täällä kukkamanner, Järvi, luoto, saari, tanner Kukkaloistossaan. Suomen kallis ruusu kanssa Pilkistää jo nupustansa, Koristaapi maan."

Lystiksensä lehdoissamme, Riemuellen Suomestamme, Niin hän laulaa tais. Kuules, kuules veikko kulta! Riemua ei puutu multa, Miks en laulaa sais?

Kevät.

Jo lumikasat kuihtuivat, Jo lehdet puihin puhkeevat Ja perhot riemuin lentää; Ja vesi tanssii maljassaan, Ja Ahti soittaa kanneltaan, Kun lämmin tuuli entää.

Maa loistaa suvivaatteissaan Ja leivo riemuu laulaissaan Ja kulta päivä koittaa; Puut kauniit kuiskaa hymyten Ja kielo päilyy tuoksuen; Näin peippo metsää soittaa:

"Oon luonnon lapsi arvoton, Vaan lauluin toki soikohon, Se ei oo suurenmoinen; Mä laulan vaan kun kotomaa Nyt uuden elon, valon saa, Niin sitte kuolla voinen."

Leivo.

Miks leivo lennät Suomehen Sä varhain kevähällä, Et viihdy, lintu riemuinen, Sä maalla lämpimällä?

Miks äänes soreasti soi Vaan Suomen taivaan alla, Ja vaikka puut ne vihannoi, Sä lennät korkealla?

"Sen tähden Suomeen kiiruhdan Ja lennän korkealla, Kun tahdon nähdä kauneimman Mä rannan taivaan alla."

"Ja senpä vuoksi laulan ma, Kun kannel täällä soipi; Ei missään tuot niin riemuta, Kun Suomessa vaan voipi"

Ulkomailla olevalle ystävälle.

Laula niinkun lauloit täällä, Laula kiurun kielellä, Ulkoreunalla ja määllä Suloisesti viserrä.

Niinkun joutsen armahalle Lemmestänsä laulavi, Samoin sinä vierahalle Laula kotimaastasi.

Kun oot siellä laulellunna, Lennä joukkoon ystäväin; Kun oot maalles joutununna, Riemuitse ja laula näin:

Kallis maani! lauluin sulle Kauniimmasti soikohon; Ihanamp' on luontos mulle, Täällä niinkun taivas on.

Toivo.

Poika lempens vaihtanunna Oli maansa rakkauteen, Vaikk' ol' lempens rukoillunna Häntä jäämään autuuteen.