Samuel Cröell Näytelmä neljässä näytöksessä   By: Arvid Järnefelt (1861-1932)

Näytelmä neljässä näytöksessä

Kirj.

Arvid Järnefelt

Otava, Helsinki, 1899.

HENKILÖT:

SAMUEL CRÖELL. SOFIA, hänen vaimonsa. LlSBETA, heidän tyttärensä. TÖRNSKJÖLD. MÖRNER, Käkisalmen ja Inkerin kenraalikuvernööri. ROSENHANE, Viipurin maaherra. JORDAN, Savonlinnan maaherra. METSTAKE, Käkisalmen maaherra. Aatelisherroja, vouteja, vallesmanneja. Markkinamiehiä, talonpoikia, linnanvartioita. PEKKA, Samuel Cröellin renki. Palvelustyttö. PAAVOLA ROLLI talonpoikia. LAHNAS

Tapaukset Viipurissa ja Käkisalmen läänissä 17:nen vuosisadan keskipaikoilla.

ENSIMÄINEN NÄYTÖS.

Samuel Cröellin vierashuone. Köyhä sisustus; kuitenkin siellä täällä kallisarvoisia huonekaluja. Peräseinällä hirvensarvia ja metsästysesineitä, joiden alla perheistuin. Ovia sivuilla ja molemmin puolin istuinta. Pöytä oikealla, ja kangastuoli.

ENSIMÄINEN KOHTAUS.

Sofia, Palvelustyttö, sitten Törnskjöld.

SOFIA (Nousee kangastuolilta.): Kuka kolkuttaa näin varhain porttia?

PALVELUSTYTTÖ (ikkunalta): Herranen aika, se on pormestari. Mitäs nyt?

SOFIA: Pormestari? Sinä näet väärin. (Menee ikkunalle). On kuin onkin Törnskjöld!

PALVELUSTYTTÖ: Armollinen rouva, päästänkö häntä sisälle? Sanotaan, että hän on meidän herramme pahin vihollinen.

SOFIA: Ei hän ole vuosikausiin astunut meidän kynnyksemme yli.

PALVELUSTYTTÖ: Sitäpä on ylpeiltä! Kyllä pysyy portti aukaisematta. Kolkuta, kolkuta paremmin!

SOFIA: Aukase hänelle! (Palvelustyttö menee vas. peräovesta). Tämä ei voi koskaan olla hyvä merkki! (Pormestari TÖRNSKJÖLD tulee vas. peräovesta). No, kuinka tämä on ymmärrettävä?

TÖRNSKJÖLD: Virka asiassa.

SOFIA: Niin, Törnskjöld, kun vannoit, ettet meidän kynnyksemme yli astu, et silloin muistanut virkaasi.

TÖRNSKJÖLD: Onko sihteeri Samuel Cröell kotona?

SOFIA: Jos oikein arvaan, sinä tulet tänään, kun luulet tietäväsi, ettei hän ole kotona.

TÖRNSKJÖLD: Pelkäisin häntä tavata? Ha ha ha!

SOFIA: Mitä sinulla on asiaa?

TÖRNSKJÖLD: Sano sinä ensin onko hän kotona.

SOFIA: Matkoilla.

TÖRNSKJÖLD: En halua täällä useammin käydä. Sentähden tuoss' on kirjallinen haaste hänelle saapumaan hovioikeuden eteen

SOFIA: Mitä tämä on?

TÖRNSKJÖLD: syytettynä useammista virkarikoksista, omavaltaisuuksista ja kavalluksista kruunun asioissa.

SOFIA: Mistä syytettynä?

TÖRNSKJÖLD: Hän on pitänyt vääriä kirjoja kuninkaallisen majesteetin sotaväen otossa, vapauttanut suosikkejansa, siirrellyt jalkaväestä ratsuväkeen ja ratsuväestä jalkaväkeen kunkin toivon mukaan, sitten hän on

SOFIA: Törnskjöld, miksi te kaikki vihaatte häntä?

TÖRNSKJÖLD: Otatko tämän tai tahdotko että naulaan sen oven päälle? (Sofia ottaa vastaan paperin, jonka panee pöydälle). Sinä toimitat tuon paperin minulle sittenkuin hän on kirjoittanut nimensä sen alle.

SOFIA: Voitko sanoa minulle, Törnskjöld, miksi te vihaatte häntä noin sammumattomasti.

TÖRNSKJÖLD: Kuten sanoin, minä teen ainoastaan mitä virkani käskee. Tietysti minun täytyy myöntää, ettei hän ole rakastettu meidän piireissämme, ei todellakaan.

SOFIA: Mutta syy!

TÖRNSKJÖLD: Tjah !

SOFIA: Se on kovin inhoittavaa, kun tuo puolitalonpoika sinuttelee ja lyöpi olalle aivan kuin hyvä tuttu?

TÖRNSKJÖLD: Ei ole todella miellyttävä tuo hänen röyhkeä, epähieno tapansa lyödä olalle: »no veliseni, kuta kuuluu?» tuo täydellinen sokeus kaikille arvoerotuksille.

SOFIA: Ja kuitenkin hän on ylennetty kaikkien teidän ohitsenne maaherran käsikirjuriksi. Hänellä on terävä pää ja tarmokas mieli, eikö niin Törnskjöld?

TÖRNSKJÖLD: Rosenhane suosii häntä, käsittämätöntä kyllä.