Tukkijoella   By: Teuvo Pakkala (1862-1925)

Nelinäytöksinen laulunsekainen huvinäytelmä

Kirj.

Teuvo Pakkala

1899.

HENKILÖT:

TURKKA TOLARI HUOTARI tukkilaisia KASURI OTERMA

MAIJA, kaupustelija PIETOLA, talokas KATRI, hänen tyttärensä ANNI, mökintyttö RÄTTÄRI PÖLHÖ KUSTAA, lyhytjärkinen poika PORO PIRKKO PAHNA MAIJA LEENA KARJAPIIKA

Tukkilaisia ja kylän tyttöjä

ENSIMMÄINEN NÄYTÖS

Pirtti kalustoineen. Kaksi ovea, joista toinen, kamarin ovi, laudoituksella peitetty .

KATRI talouspuuhissa .

ANNI vasu käsivarrella tulee pirttiin . Päivää, Katri. Onko isäsi kotona?

KATRI. Meni käymään Tanelin mökillä. Olisi pitänyt jo tulla, mutta on kai jäänyt taas uskonasioista kinastelemaan.

ANNI. Olisin kysynyt jauhoja.

KATRI. Mutta tällä kertaa tuskin on puuroksikaan.

ANNI. Tarvitsisinkin enemmältä. Aion leipäkauppaa tukkilaisille.

KATRI. Niitä alkaa jo tulla.

ANNI. Melkein joka talosta kuuluu laulua ja soittoa. Eikö ole teille yrittänyt?

KATRI. Kävi äsken muuan, mutta kun kuuli, että tämä on Pietola, niin lähti hyvästiä sanomatta. ( Nauraa ) Äsken Tolari kertoi, että viime kesänä oli ollut täällä tukkijoella muuan poika sieltä, jonne Heilala muutti. Sitä oli Heilala lähtiessä neuvonut, että jos satut sellaiseen taloon, jossa miehen nenä rupeaa tuhahtelemaan, kun kuulee, että olet tukkilainen, niin lähde heti lipettiin. Poika ei ollut koko kesänä uskaltanut mennä mihinkään taloon ensin lapsilta tai piioilta tiedustelematta, onko talossa mies, jonka nenä tuhahtelee.

ANNI. Jos minä olisin sinun sijallasi, Katri, niin minä antaisin isän nenän tuhista, minkä tuhisisi, ja valitsisin isännäksi jonkun reippaan pojan tukkilaisista.

KATRI. Valitse sinä itsellesi!

ANNI. Köyhällä tytöllä, jolla lisäksi on elätettävänä kivulloinen äiti, ei ole mies niin otettavissa. Mutta suuren, rikkaan talon ainoalla tyttärellä on varaa valita.

KATRI. Silloinpa ei ole pienen rahan tarve.

ANNI. Katri, Katri, ylpeys käy lankeemuksen edellä.

PIETOLA ( tulee pirttiin päällystakki yllä ). Se oli sotaa! Ja lähtiessäni tunsin, että jotakin roiskahti selkääni. ( Kääntyy ) Mitä siellä on?

KATRI. Koko selkä piimässä! ( Auttaa riisumaan ja vie takin ulos .)

ANNI. Mitä sotaa se sitten oli?

PIETOLA. Uskonsotaa. Tanelin pirtti oli akkoja täynnä, ja ne minut edestä jumalansanalla mustasivat ja takaa jumalanviljalla valkaisivat. Mikä siinä on, että ne minuun takertuvat kuin takkiaiset, missä vain näkevät?

ANNI. Ne teitä rakastavat.

PIETOLA. On rakkautta roiskia piimällä!

KATRI ( tulee pirttiin ). Tuleeko Taneli uunia korjaamaan?

PIETOLA. Kirkonkylälle oli haettu. Menepä sinä kysymään Perälän Erkkiä.

ANNI. Mutta älä, hyvä ihminen, lähde tuollaisilla saapasrähjillä!

PIETOLA. Oli sekin, kun ei saatu suutaria. Pitää kirkolla käydessä ostaa kauppiaalta kengät.

ANNI ( ottaa vasusta kengät ). Tuossa ovat minun kenkäni, jotka olivat paikattavina. Ovat nämä kuitenkin somemman näköiset kuin tuollaiset saapaslottanat.

KATRI. Kyllä minä Erkin mökille näinkin vältän.

ANNI. Mutta voi sattua joku pulska tukkipoika.

KATRI. Ei vie rinnastani rauhaa! ( Menee .)

PIETOLA. Niinpä tosiaan!

ANNI. Ei sitä tiedä, mikä tauti tapaa, mikä kuolema kohtaa.

PIETOLA. Ei tuolla taipaleella ainakaan rakkaudentauti.

ANNI. Mikä ettei? On liikkeellä paljon poikia!

PIETOLA. Ei Katri välitä.

ANNI. Pojistako? Niin kuin kaikki tytöt alkaen siitä koko maailman Eeva vainajasta.

PIETOLA. Mutta tukkilaisista.

ANNI. Niissä on pulskia, reippaita poikia.

PIETOLA. Ja miehekseen mitä sattuu.

ANNI. Molempaa: hyvää, huonoa. Niin kuin talollisissakin.