Tupa Uudentalon veräjällä By: Unknown (1804-1889)
Tupa Uudentalon veräjällä is a beautifully written novel that transports the reader to a world filled with rich imagery and captivating characters. The story follows the protagonist as they navigate the complexities of family, love, and personal identity. The author's prose is lyrical and evocative, painting vivid scenes that linger long after the final page is turned. One of the most striking aspects of the book is its exploration of the human experience, delving deep into the characters' emotions and motivations. The relationships between the characters are complex and realistic, adding depth and nuance to the narrative. The author also weaves in themes of nature and tradition, grounding the story in a sense of place and history. Overall, Tupa Uudentalon veräjällä is a thought-provoking and emotionally resonant novel that is sure to stay with readers long after they finish it. I highly recommend it to anyone looking for a beautifully written and immersive story. First Page: TUPA UUDENTALON VERÄJÄLLÄ Kertonut Onkel Adam [Carl Anton Wetterbergh] Suomennos. Tampere, Emil Hagelberg'in ja kumpp. kirjapainossa, 1882. Emil Hagelberg'in kustannuksella. I. "Aivan niin, juuri tässä pienen Kivi ja Harmaasaaren välillä ajoi rovasti vainaja vaimoneen lapsineen sulaan (knak, jää ritisee) noh, eteenpäin nyt, Polle noh! ei mitään hätää, mutta tunnin kuluttua en enää ajaisi tätä tietä, silloin tässä jo on railo." "Onko toki säädyllistä viedä matkustajaa tämmöistä tietä?" kysyi turkkiin puetettu herra, joka kyyristyneenä istui reessä, "onko vaan säädyllistä? Minä teen muistutuksen seuraavan kestikievarin päiväkirjaan." "Oh, ei hätää mitään heissaa Polle ojennapas koipiasi, heposeni! Saan sanoa herralle, että kun minä uskallan panna eläimeni alttiiksi, niin ei herrankaan tarvitse pelätä (knak!) jää vähän ritisee, mutta se on ilmanmuutteen tähden muuten, niin juuri tässä upposi rovasti vainaja. Jää ei ole koskaan tällä kohden oikeen vahvaa, sillä tässä on virtainen paikka, mutta nyt on ollut kovat pakkaset." Matkustaja vaikeni ajatellen: olkoon menneeksi. Pian oli tuo vaarallinen paikka kuljettuna ja Polle sai taas mennä lönköttää tavallista kulkuaan; hevosen kaulassa oleva kellokin soi taas vanhalla yksitoikkoisella tavallaan... Continue reading book >>

Tupa Uudentalon veräjällä By: Unknown (1804-1889)

Tupa Uudentalon veräjällä is a beautifully written novel that transports the reader to a world filled with rich imagery and captivating characters. The story follows the protagonist as they navigate the complexities of family, love, and personal identity. The author's prose is lyrical and evocative, painting vivid scenes that linger long after the final page is turned.

One of the most striking aspects of the book is its exploration of the human experience, delving deep into the characters' emotions and motivations. The relationships between the characters are complex and realistic, adding depth and nuance to the narrative. The author also weaves in themes of nature and tradition, grounding the story in a sense of place and history.

Overall, Tupa Uudentalon veräjällä is a thought-provoking and emotionally resonant novel that is sure to stay with readers long after they finish it. I highly recommend it to anyone looking for a beautifully written and immersive story.

First Page:

TUPA UUDENTALON VERÄJÄLLÄ

Kertonut

Onkel Adam [Carl Anton Wetterbergh]

Suomennos.

Tampere, Emil Hagelberg'in ja kumpp. kirjapainossa, 1882. Emil Hagelberg'in kustannuksella.

"Aivan niin, juuri tässä pienen Kivi ja Harmaasaaren välillä ajoi rovasti vainaja vaimoneen lapsineen sulaan (knak, jää ritisee) noh, eteenpäin nyt, Polle noh! ei mitään hätää, mutta tunnin kuluttua en enää ajaisi tätä tietä, silloin tässä jo on railo."

"Onko toki säädyllistä viedä matkustajaa tämmöistä tietä?" kysyi turkkiin puetettu herra, joka kyyristyneenä istui reessä, "onko vaan säädyllistä? Minä teen muistutuksen seuraavan kestikievarin päiväkirjaan."

"Oh, ei hätää mitään heissaa Polle ojennapas koipiasi, heposeni! Saan sanoa herralle, että kun minä uskallan panna eläimeni alttiiksi, niin ei herrankaan tarvitse pelätä (knak!) jää vähän ritisee, mutta se on ilmanmuutteen tähden muuten, niin juuri tässä upposi rovasti vainaja. Jää ei ole koskaan tällä kohden oikeen vahvaa, sillä tässä on virtainen paikka, mutta nyt on ollut kovat pakkaset."

Matkustaja vaikeni ajatellen: olkoon menneeksi. Pian oli tuo vaarallinen paikka kuljettuna ja Polle sai taas mennä lönköttää tavallista kulkuaan; hevosen kaulassa oleva kellokin soi taas vanhalla yksitoikkoisella tavallaan... Continue reading book >>

eBook links
Wikipedia – Tupa Uudentalon veräjällä

eBook Downloads
ePUB eBook • iBooks for iPhone and iPad • Nook • Sony Reader	Kindle eBook • Mobi file format for Kindle
Read eBook • Load eBook in browser	Text File eBook • Computers • Windows • Mac