Valtaset 3-näytöksinen näytelmä   By: Arvid Järnefelt (1861-1932)

3 näytöksinen näytelmä

Kirj.

Arvid Järnefelt

Kustannusosakeyhtiö Kirja, Helsinki, 1915.

HENKILÖT:

KAUPPANEUVOS VALTANEN. ROUVA VALTANEN, hänen vaimonsa. VALDEMAR, vanhin UUNO, keskimäinen heidän lapsiaan. MARTTA, nuorin LEENA HÖGDAL. PANKINJOHTAJA. POLISIMESTARI. Konstaapeleja ja salapoliseja. Miespalvelija. Kaksi naispalvelijaa.

Tapaus Suomessa, pienessä rantakaupungissa. Aika nykyinen.

Huomautuksia näyttämölle asetuksen johdosta.

Vasen ja oikea on merkitty katsomosta käsin.

Näyttämö esittää Kauppaneuvos Valtasen työ ja konttorihuonetta kaikissa kolmessa näytöksessä.

Perällä, oikealla ovi, josta avonaisen eteisen kaiteiden yli näkyy osa merenrannalla sijaitsevaa pikkukaupunkia. Oven päällä on kylttinä suuri lasiruutu, jonka läpi näkyy oikealta vasempaan mustalla maalattu kirjoitus: Konttori, ynnä värillisinä viina ankkurin ja kahden viinapullon kuvat. Oven vieressä kummallakin puolen puiset konttorisohvat ja niiden yläpuolella ilmoitustauluja sekä laskunauloja. Vasemmalla oveton kokoseinän aukko pieneen, seurusteluhuoneena käytettyyn lasipaviljonkiin, josta avautuu näköala merelle. Paviljongin kalusto on siroa ja kevyttä.

Vasemmassa sivuseinässä kaksi ovea. Näiden välillä uuni. Seinästä jonkunverran keskemmäs Valtasen kirjoituspöytä suljettavine paperiosastoineen ja puhelimineen.

Oikealla sivulla kaksi konttoripulpettia, toinen katsomoon päin, toinen poispäin käännettynä. Näiden välillä ovi, joka johtaa toisen kerroksen rappusille. Oven vieressä puhelutorvi. Toisen pulpetin vieressä avattava seinäluukku, josta paperit tulevat ja menevät muuhun konttorihuoneustoon.

Kalusto on kulunutta, vanhanaikaista, kallista, ei missään ylellistä. Yleinen sävy tekee kauan asutun, mutta aina tarkassa järjestyksessä olevan huoneuston vaikutuksen.

Ihmiset liikkuvat ja puhuvat hiljaa, niinkuin on tavallista kodeissa, missä vanhan ja hermostuneen isännän mieltä noudatetaan eittämättömänä lakina. Kaikki näytelmässä esiintyvä melu, hälinä, tai tavallisuudesta poikkeavien mielipiteiden julistaminen tekee tässä ympäristössä senvuoksi räikeän vaikutuksen.

ENSIMÄINEN NÄYTÖS.

Kuuma kesäaamu. Aurinko peittyy usein pilveen, jolloin kuuluu kaukaista ukkosenjyrinää ja navakoita tuulenpuuskia.

Verhon auetessa paistaa aurinko.

Seurusteluhuoneen pöydällä tarjotin kahvikuppineen ja leipineen syrjään sysättyjen ompeluksien keskellä.

VALDEMAR (työssä pulpettinsa ääressä, selin katsomoon. Käy toisinaan luukulla ottamassa tai lähettämässä papereita, tai antaa lyhyitä määräyksiä pöydällään olevaan puhelimeen).

MARTTA ja LEENA (seurusteluhuoneessa, edellinen oikealla, katselee merelle, veltossa asennossa, kyynäspäät levällään ikkunalaudalla, pää kallella oikeaa käsivartta vasten; jälkimäinen pöydän ääressä käsitöitä tehden).

ROUVA VALTANEN (vasemmalta, tuo kahvipannun, kaataa kuppeihin): Mikä lämmin aamu, rakkaat lapset! Eikö pojille saa olla enempää? Ah, missä Uuno on?

MARTTA: Koko yön viftillä.

ROUVA VALTANEN: Taas! Ja hän lupasi minulle niin varmaan.

LEENA: Täti kulta, varmaan on sattunut jotain erikoista.

MARTTA: Erikoista! (halveksivasti).

ROUVA VALTANEN: Uuno rukka, älkää vaan sanoko isälle.

MARTTA: Isälle! Isä sanoi jo viime kerralla, että parasta kun Uuno ei tulisi enää ollenkaan kotiin. Sellainen häpeä perheellemme!

ROUVA VALTANEN (huokaa raskaasti): Ei, Martta, Uuno ei ole ollenkaan mikään juoppo. Hän on täysissä voimissaan, mutta asiassa täytyy olla jotain muuta, josta en pääse perille. (Vasemmalle.)

LEENA: Ah, täti, hän tulee varmaan ihan kohta.

VALDEMAR: Mistä sen tiedät?

LEENA: En tiedä mistä minä ... mutta hän on jo tulossa, hän on ... no tuossahan hän onkin!