Vapaaviikolla Kuvaus 3:ssa näytöksessä   By: Arvi Karisto (1879-1958)

Näytelmä kolmessa kuvauksessa

Kirjoitti

ARVI K. [ARVI KARISTO]

Boman ja Karlsson, Hämeenlinna, 1901.

HENKILÖT:

Isontalon Samppa. Kaaperi renkimiehiä. Tahvana Kelolan Kalle. Hänen äitinsä. Nimismies.

ENSIMÄINEN NÄYTÖS.

Näyttämö: Maanteiden risteys, josta kolme eri tietä erkanee. Tienosoittaja keskellä. Taustana metsää. Illan hämärä.

ISONTALON SAMPPA JA KAAPERI:

Laulavat etäämpänä oikealla kunnes laulun keskikohtaan päästyä astuvat näyttämölle. Kaaperilla on hanuri kainalossa, Sampalla kädet housun taskuihin työnnettynä.

Ja tämän kylän pojat ne laulelevat, Että tuli tali rullan teilaa Jotta kuinkahan oisi Ja tokkohan voisi Olla keyrinä ilman heilaa.

(Kaksi ensimäistä ja kolme viimeistä säettä kerrotaan.) (Samppa seisahtuu, keskeyttää laulun ja silmäilee ympärilleen; Kaaperi jatkaa)

Ja tämän kylän pojat ne laulelevat, Että haituli rullan taalaa Ja niinköhän...

SAMPPA (Keskeyttää Kaaperin.) Kas tässä Kaaperi, istutaanpas hetkiseksi vuottamaan Tahvanaa.

KAAPERI: Niin oikein, istutaan, (istuvat.) Ja minä vedän saksanpolkan sellaisen että kuuluu aina Kukkolan kujille. Vedänkö?

SAMPPA: Sen sinä voit tehdä. Sittempä kuulevat Kukkolan tytöt, että Isontalon miehet ovat liikkeellä!

(Kaaperi soittaa. Samppa täyttää piippuaan).

SAMPPA (Kaaperin tauottua.) Niin se käy kuin flöötistä vaan!

KAAPERI: Se on selvä se. Mutta kuulehan Samppa! Simolan Jussi tiesi eilenillalla kertoa, että Alitalon Jeremias se nyt hyväilee sitä Kukkolan Katria.

SAMPPA: Jeremias? Katria?

KAAPERI: Juuri se. Jeremias itse oli sanonut, vieläpä kerskunut, että Kelolan Kalle sitä nyt saa katsella syrjästäpäin miten Kukkolan Katria viedään.

SAMPPA: Äläshän! Kyll' se on kukkoa se, sanon minä! Jeremias sitä ei tule ikänään saamaan; meidän kylään pitää Katrin joutua. Ja Kelolan Kalle on siksi kunnon mies, että kyllä ansaitsee sellaisen tytön. Ei sitä Jeremias vaan noin ikään nuolase!

KAAPERI: Sen minä sanoin heti, että hyvällä sitä ei kuitenkaan hellitetä. Ja Tahvanan kanssa me jo juttelimme, että pitäisi sitä käydä Jeremiasta tänäiltana hieman noin niinkuin löylyttämässä!

SAMPPA: Se tehdään! Ja annetaankin oikein isän kädestä. Minulla on vielä sille roistolle vanhatkin maksamatta. Muistatko miten se Juhannuskokolla varpailleni sotki, muistatko?

KAAPERI: Muistan, muistan. Ja muistampa sen silmäyksenkin jonka hän sinuun heitti.

SAMPPA (Nousee innostuneena.) Lähdetäänkö heti?

KAAPERI: Kumpahan vain tulisi se Tahvana.

SAMPPA: Niinpä niin, joukko meidän täytyy etsiä, kahdessa miehessä sinne ei ole mentävä.

KAAPERI: Joukko tietysti. Kelolan Kalle kuitenkin pitäisi joukkoon saada. Se poika sitä pusertaa vaikka koko kylän kasaan, jos vaan saataisi se ensin suuttumaan. Kumpa saataisi se pistämään liiviinsä pari hyvää naukkua, niin silloin, minä takaan sen, että Kukkolan kylän poikien tukka pöllyisi pöllyisipä komeastikin!

SAMPPA: Koetetaanhan. Luulempa, että se ei ole vaikeatakaan, kunhan asian oikean laidan kuulee.

TAHVANA (Laulu alkaa kuulua etäämpää.)

"Eikä mun henkeni viinalle haise. Eikä tupakillenkaan. Vaan se haisee kuin herrain henki Saksan samppanjalle vaan!"

(Kertauksen aikana astuu Tahvana pullo kädessä, toinen taskussa, vähän hoiperrellen näyttämölle).

SAMPPA (Laulun aikana.) Hyvinpä on Tahvana onnistunut matkallaan, kuulemma. Mutta hyvään ne ovat nyt viinat tarpeesenkin.

TAHVANA (Laulun loputtua.) Hei pojat! Iloitkaa ja riemuitkaa nyt kun on ilon aika. (Antaa pullot ja rahat taskustansa Sampalle.) Kas tässä Samppa. Tallus Maija oli saakulin kitsaalla tuulella; ei antanut kuin nämä kaksi pulloa, vaikka viitosen olisin hellittänyt.