Alla kasvon kaikkivallan   By: Eino Leino (1878-1926)

Mystillinen trilogia

Kirj.

Eino Leino

1917.

SISÄLLYS:

ALLA KASVON KAIKKIVALLAN. Mystillinen trilogia. Erään aikansa lapsen ajatuksia, tunnustuksia ja kaukonäkyjä

Itsestäni minä vain todistan

I. Jumaltieto

Tähdet Ihmiset Pajavirsi Lemmenvirsi Tietovirsi Taitovirsi Kirkkovirsi Kuningasvirsi Tuomarivirsi Toukovirsi Mieronvirsi Täydelliset

II. Jumaltunto

Syvyyden ääniä Laiva Sydämen hyvyys Runous ja taide Ristiriita Jumala on rakkaus Itsetutkistelua Rikos Neiet niemien nenissä Nuori Väinämöinen Sininen loihtu Aurinkolaulu Piika pikkarainen Yksilö ja yhteiskunta Neien surma Vastahankaan Raivottaret Iltahämärä Myrskyjen nokka Taivaan vallat Kuolema Kiertokulku Maailmanloppu Niniven lapset Kohtalottaret Maailmantaiteilija

III. Jumaltahto

Yleis itselö Jälleensyntyminen Ristin tie Kansan suosio Rauhantekijä Mestari Vapaus Itse uhri Jumalan yrttitarha Polun päässä Näkymätön saattaja Uni elämä Myrsky ihmiset Elämän muukalaiset Kuolemattomuuden toivo Oikeudenmukaiset Yli ihminen Neitsyt Äiti

Epilogi

ALLA KASVON KAIKKIVALLAN

Mystillinen trilogia

Erään aikansa lapsen ajatuksia, tunnustuksia ja kaukonäkyjä

(1917)

ITSESTÄNI MINÄ VAIN TODISTAN.

Tiedän, että Hän on olemassa.

Hän, jota kaikki kirkkokunnat kiittävät ja jonka palvelus on yhteistä kaikille uskonnoille.

Laki tai Logos, Henki tai Herra, Brahma tai Jehova, kaikki ovat yhtä hyviä nimiä Hänelle. Pääasia, että Hän on Hän ja että me Hänen nimellään käsitämme Kaiken Yhteyttä ja maailmanrakenteen ääretöntä, ihmeellistä, itsetietoista järkeä ja järjestystä.

Omasta puolestani nimitän Häntä mieluimmin Jumalaksi.

Hän on ! Maailmankaikkeus ei ole enää tyhjä ja autio minulle.

En ole löytänyt Häntä kirjoista enkä kansantaruista, en luonnosta enkä yksilöiden ja kansojen elämästä. Olen löytänyt Hänet omasta kuolemattomasta itsestäni.

Nyt näen Hänet kaikkialla.

En aio todistella Hänen olemassa oloaan enkä edes koettaa kuvailla Hänen olemustaan, sillä eiväthän mitkään ihmiskielen eivätkä ihmismielen sanat kuitenkaan riittäisi siihen.

Aion laulaa vain kuin lintu äänelläni. Aion kuuluttaa vain Hänen ijäistä kunniaansa.

Teen sen ilosta enkä velvollisuudesta.

Teen sen saman luonnollisen välttämättömyyden voimasta kuin meri pauhaa tai koski kohisee, kuin aamukaste kimaltelee auringossa tai kärsivän poskelta kyynel vierähtää.

Laulunlahjani pyhä pakko se on. Tiedän sen Häneltä saaneeni, tahdon tuntea sen Hänelle myös takaisin antavani.

Hän on tehnyt suuren ihmeen minussa. Ja nyt näen minä pelkkää ihmettä kaikkialla.

Tuskin tulevat nämä näkemykseni ketään toista hyödyttämään tai kenellekään muulle Hänen olemassaoloaan todeksi vakuuttamaan. Enkä usko, että ihmiset olisivat edes onnellisemmat, jos niin tapahtuisi.

Mutta minä olen varma siitä, että he silloin olisivat hiukan lempeämmät ja hiukan laupiaammat toisilleen.

Olen liian vanha jaksaakseni käsitystäni muille tyrkyttää. Olen liian viisas edes koettaakseni käännyttää ketään samoin uskomaan ja ajattelemaan.

Hän on opittava eikä opetettava.

Hän on tunnettava , kunkin omassa mielessään ja omassa sielussaan, eikä kaikkialla ja joka hetki suullaan tunnustettava.