Elämän hawainnoita II: Waimoni; Puutteen Matti   By: Pietari Päivärinta (1827-1913)

Elämän hawainnoita II: Waimoni; Puutteen Matti by Pietari Päivärinta is a thought-provoking book that delves deep into the intricacies of life and relationships. The author's introspective observations on human nature, love, and hardship are both profound and insightful.

Through the stories of Waimoni and Puutteen Matti, Päivärinta weaves a narrative that explores the complexities of human emotions and the unpredictability of fate. The characters are well-developed and relatable, making it easy for readers to empathize with their struggles and triumphs.

One of the standout features of this book is Päivärinta's lyrical prose, which captures the beauty and pain of life with poetic elegance. His unique writing style sets this book apart from others in the genre and enhances the overall reading experience.

Overall, Elämän hawainnoita II: Waimoni; Puutteen Matti is a compelling read that challenges readers to reflect on their own lives and relationships. Päivärinta's keen observations and evocative storytelling make this book a must-read for anyone looking for a thought-provoking exploration of the human experience.

First Page:

Olin kerran asiaini tähden matkustamassa. Oltuani kaukana kodistani, oudossa paikkakunnassa, tulin iltasella suureen talonpojan taloon. Heti kartanolle tultuani huomasin, että kaikki talon rakennukset osoittiwat warallisuutta ja hywää järjestystä. Kaksi wankkaa asuinrakennusta oli kartanossa, jotka kaiken puolesta oliwat hywässä woimassa: seinät oliwat wuoratut ja maalatut, akkunat kaksinkertaisilla laseilla warustetut, sawutorwet katoilla oliwat eheät, rapatut ja walkeiksi kalkitut, ja toisen rakennuksen edessä oli kauniisti rakennettu ja paljoilla Laseilla warustettu kuisti; muut huoneet oliwat myös hywässä woimassa ja järjestyksessä. Kun olin jo mielestäni liiaksikin ajellut sinä päiwänä hewosellani, päätin olla talossa yötä. Menin siis sille puolelle, jossa talon wäki näytti asuwan, ja pyysin yösijaa, jonka perheentuwassa olewa renki kohta lupasikin. Kannoin siis kaikki kapineeni huoneeseen. Heti sisään tultuani weti talonwäen ja erittäinkin isännän käytös huomioni puoleensa. Wäki käyttäytyi niin hiljaisesti kuin jossain hywin surullisissa hautajaisissa. Nuoren wäenkään kaswoilla ei näkynyt sitä hilpeyttä eikä iloisuutta, joka elämän tawallisesti tekee niin wilkkaaksi ja hauskaksi perheissä iltasilla, kun he työstä tulewat, ja joka poistaa kaikki elämän surut ja huolet ja päiwän ponnistusten waiwat... Continue reading book >>