Elämän polulla Runoelmia   By: Niilo Mantere (1870-1954)

Runoelmia

Kirj.

NIILO MANTERE

Hämeenlinnassa, Boman & Karlsson.

Tampereella, G. E. Jansson & Kumpp. kirjapainossa, 1902.

SISÄLLYS:

Elämän polulla

I. Pilvisinä päivinä:

Kansalleni Lohdutukseksi Kaukomaita kaivatessa Nukutko, nuorukainen? Pienen veljen haudalla Uus' aikajakso alkaa Aabel ja Kain Me tahdomme Päät pystöön! Laulu kynttilästä Pois väkijuomat! Mik' on se voima? Juggernautin vaunut On laineilla laiva Veljeyslaulu Runoelma Oulun Suomal. Yksityislyseo 25 vuotisjuhlan johdosta Rukous Hallan kerskaus Mieleiseni sivistys Isänmaan virsi Soutakaatte vahvasti! Herraa peljätkäämme! Ylemmäs yhä, kotka! Leimahdellos, nuori rinta! Konsa tunteet haihtuu hyiset?

II. Etsinyt, löytänyt:

Se väärin oisko? Etsijän laulu Jää hyvästi, armas, siksi! Äl' itke! Mä myös olen nähnyt kaunist' unta Sen muistan päivän Pohjoismainen lempi Elä, armaani, unhoita mua! Minä ja sinä Jos tyydyt, immyt Se suhde on untuvanhieno Onneni aamuna Mä lemmin sinuss' ihmistä Sekö kohtalon oikku olla voi? Taas terve, terve! Vihkijuhlan jälkeen Niin oli, kuin, perhoni, pelkäsin Nyt, armahin, yhdessä astumme Elämän myrskyssä Silmien mahti Yks' on Suutelon ikä Suutelot Hyljätyn laulu Järvellä Syki, syki, sydän kulta! Sirkkuselleni Kiitos, Herra!

III. Tunteita ja kuvia:

Lasna ja nyt Oksalla istui laululintu Lapsen leikkiessä hiilosilla Eräs toukokuun tunnelma Miks' et sä, Luoja ? Merimiehen vaimo lapselleen On se mullakin venonen Luoja, suojaa purttani mun! Tyyntyy se tuulonen tuiminkin En itke Tuuli lehtiä lennättää Raivaajan huokaus erämaassa Surun synkkä se päivä Lunta tuiskuaa Terve nurmi ! Mä nurmella uinun Kevätsateen vihmoessa Kesä yönä Noin jos! Tähtöisten tuikkiessa Olet polttiainen Tervehdys vihkijuhlaan Murtuneen laulu Muut ne uinuu Keväimet Lapsoiseksi pieneksi Kantelolleni Sun unhoittaako, äitikulta, voisin! Ailin unet Kaarlo Albert Heikel Merikö aava vaiko metsälampi?

IV. Aatteiden piiriä

Sydän ja järki Jos taistella et sais Rohkeasti aalloillen! Murheelle Tiedätkö? Sa näitkö tuoll' ulkona luonnossa? Nuo tuolla, nämä täällä Hiljaa Mihin onneni rakennan? Kuolo ja kukat Kuilun partahalla Toinille Aaltonen, oi aaltonen Kysyin kukalta Kukan oikeus

V. Maa ylhäinen:

Jää hyvästi, laulu ! Maa viheljäinen, mitä annat mulle? Joululaulu Vapahtaja syntynyt on! Luota, sielu, Herrahasi! Oi, syvyytt' ihmeellistä!

ELÄMÄN POLULLA.

Mä kuljin ja kuljen polkuain Ja koetan jalkojain käyttää. Ja mieleni kons' on murheinen. Ja konsa sen riemu täyttää.

Mä kuljin ja kuljen polkuain Ja katselen kaikkialle. Ja aatos se lentona leijailee Niin kauvas ja korkealle.

Mä kuljin ja kuljen polkuain Ja kannelta kanssani kannan, Ja kaihon hetkenä polvellein Sen nostan ja helkkyä annan.

Ma kuljen, ja vaikka tieni käy Yli soiden ja murrokoiden Ja kautta korven, niin kuitenkin Yli täytyy mun päästä noiden.

Yli täytyvi, täytyy päästä mun Päämäärään, mi kaukana hohtaa, Mi kaukana hohtaa ja houkuttaa Ja johon mun polkuni johtaa.

Niin kuljin ja kuljen yhtenään Ja katselen kaikkialle, Ja aatos se leivona leijailee Niin kauvas ja korkealle.

I.

PILVISINÄ PÄIVINÄ.

Olkoon leima vaikka mikä, Päällepäin mi painetaan, Sisäpuolla sentään sykkii Sydän suomalainen vaan.

KANSALLENI.

Oi, kansani kallis, kallehin, Joka Suomesi raivasit soista, Kivimäistä ja kannokoista, Joko laihosi nuoren halla veis, Joko uskosi uupuis, vaikeneis Valoisan aamusi laulu?

Oi, kansani kallis, kallehin, Joka kärsiä sait tuhat vuotta, Ah, aamusi näitkö sä suotta? Ja siksikö valkenevan näit yös, Taas ett' yhä selvemmin turhaksi työs Uus', auvoton aika näyttäis?