Elämän taistelusta Näytelmä viidessä näytöksessä   By: Fredrik Berndtson (1820-1881)

Näytelmä viidessä näytöksessä

Kirj.

FREDRIK BERNDTSON

Suomentanut E. A.

Porissa, O. Palanderin kirjapainossa, 1873. Suomentajan [Edvin Avellan] kustannuksella.

Näytetty: J. R. Westerling.

JÄSENET:

Paroni Pantzarsköld . Maria , hänen tyttärensä. Werner , luutnantti Porin rykmentissä. von Stöbern , kapteini Savon jalkaväessä. Katri , vanhanpuolinen nainen. Anna , hänen tyttärensä. Jaakko , paronin palvelia. Rapp , hänen poikansa, sotamies. Eversti von Döbeln . Venäläinen upsieri . Hurtti , sotamies. Halonen , talonpoika. Upsieria ja sotamiehiä.

Asiat tapahtuvat 1808:an ja 1809:än vuoden Suomen sodan aikana, kohta edellä ja jälkeen Lapuan tappelun.

ENSIMMÄINEN NÄYTÖS.

Teateri näyttää paroni Pantzarsköldin salin, muhkeilla, mutta vanhan aikaisilla huonekaluilla. Vanhoja sukumuotokuvia seinillä. Ovia perällä ja molemmin puolin näyttämöä.

Ensimmäinen Kohtaus.

PARONI PANTZARSKÖLD, kävelee vitkaan edes takaisin. Kuin usva raskas, laskee laskemistaan Nyt elon laaksoloihin ikävyys, Mi ruostehena päivän hohteen syö, Mi ruskon kukan poskiloilta ryöstää, Ja hengen soittimen saa sorahtaan. On vanha aika mennynnä! Jo ammoin Sen päivä mailleen kulki. Myrskyinen Ja musta yöhyt mailmaa varjostaa; Ja josko jonkun muinaisuuden haamun Ma nään, se raunioina onnensa Kuin aave valju käydä hoipertaa. Kaikk' on nyt perstana ja häiryksissä, Ja sirkaleista voima jyrkeä Käy temppeleitä laatiin jumaloille, Niin raa'an villityille kuin hän itse. Katselee muotokuvia. Te ylpeästi, vainaat, katselette! Oil loisto toisten teidän teillänne, Kuin leimu tuo, jon virvatulet lainaa, Mit' joukon tyhmän suosiosta syttyy, Ja mitkä, äkkipäätä sammuen, Nyt elon myrkyttävät savullansa. Oi vainaat, teidän muistoanne hengin, Ja ylpeä ma oon, oon vertaisenne.

Toinen Kohtaus.

Paroni Pantzarsköld. Kapteini von Stöbern.

VON STÖBERN. Hyv' iltaa, paroni!

PARONI PANTZARSKÖLD. Von Stöbern, iltaa Te pitkän matkan ootte käyneet, näyttää. Hyv' että haavanne on mennyt kiinni Niin äkkiä.

VON STÖBERN. Ei kiinni; vaan ei ollut Se vaarallinen. Verenvuodatus Mun laski vuoteelle. Vaan hoitonne Ja vieraanvaraisuutenne mun kohta Jo toinnuttaa.

PARONI PANTZARSKÖLD. Oil taivaan onni juuri, Ett' Ehrnroth pääsi joinkin eheenä. Tää vasta sotaa, jota meillä käydään! Tää järjestystä, hajajoukoilla Kun toinen sinne, toinen tänne ryntää! Ma kuulen voitoista, vaan itse voitto On hedelmätöin kukka kruunussa, Jon urho sydänverellänsä osti. Niin kunnia jää saaliiks' maasta vaan, Jon viljeliä verellänsä lauden On kastellut ja luillaan kylvänyt.

VON STÖBERN. Se toden totta, mitä lausutte. Ois sodan loppua jo toivomista. On maamme perikadon reunalla; Vaan vähemmällä rauha saatanee.

PARONI PANTZARSKÖLD. Von Stöbern, mitä tarkoitatte?

VON STÖBERN. Sitä, Ett' ennen vähän alttiiks' annetaan, Kuin kaikki uhrataan.

PARONI PANTZARSKÖLD. No niinpä kyllä! Syyn Kantaa hallitus; se häpeää Ja verta kokoo päällensä.

VON STÖBERN. Jos maassa Ois joitakuita, joissa pontta, mieltä Ois vielä, ehkei kaikki tykkänään Ois hukassa; vaan yhä harvemmassa On miehen voima, miehen viisaus, Mi tiensä tietää itse raivata. Te, herra, ootte osallisna olleet, Niin kuuluu, Anjalaisten liitossa? Ne miehet työhön käydä rohkenit.

PARONI PANTZARSKÖLD. Vai työhön käydä? Niin, kuin kauppasaksa, Ku sälyänsä markkinoille tuo, Vaan ei kuin aateliset, vapaat miehet, Kuin miehet, jotka onnen vaa'alla Jo Suomen kohtaloa mittasit.