Elämäni   By: Pietari Päivärinta (1827-1913)

Elämäni by Pietari Päivärinta is a thought-provoking and deeply introspective exploration of life, love, and human experience. The author's writing is poetic and richly descriptive, drawing readers into a world that is both familiar and mysterious.

Through a series of vignettes, Päivärinta delves into the complexities of relationships, the passage of time, and the search for meaning in an often chaotic world. Each chapter offers a unique perspective on the human condition, inviting readers to ponder their own beliefs and values.

The prose is lyrical and evocative, painting vivid pictures of moments both mundane and profound. Päivärinta has a keen eye for detail and a talent for capturing the essence of a moment in a few short sentences.

Elämäni is a book that rewards multiple readings, as each pass through its pages reveals new layers of meaning and nuance. It is a testament to the power of storytelling and the importance of reflection in our lives.

Overall, Elämäni is a beautifully crafted work that will resonate with readers who appreciate introspective literature and the complexities of the human experience. It is a book that stays with you long after you have finished reading it, prompting deep contemplation and introspection.

First Page:

Minä olen syntynyt köyhistä vanhemmista, joilla ei ollut pienintäkään muuta omaisuutta kuin kätensä elättämään sitä monilukuista perhettä, jonka haltiaksi Jumala oli heidät asettanut. He tekivät työtä otsansa hiessä, täyttääksensä sitä pyhää kutsumusta, jonka kalleuden he hyvin käsittivät, ja elättääksensä niitä lapsia, jotka Jumala oli heille uskonut. He olivat hurskaita ja Jumalaa pelkääväisiä ihmisiä ja tekivät lastensa eteen työtä ilolla, eikä huokauksella; ja ensi alussa, kun lapset olivat pienet ja ajat hyvät, riitti työn ansio elatukseksi ja vaatteeksi, mutta ajat muuttuu: lapset kasvoivat isommiksi ja monilukuisemmiksi, ja rupesivat aina enemmän tarvitsemaan toimeen tullakseen; hyvät vuodet loppuivat ja sijaan tuli katovuodet, ja niiden muassa köyhyys koko maakuntaan ja niin vanhemmillenikin, sillä samassa harveni työn ansio ja työpalkat vähenivät; siihen tuli vielä lisäksi sairaus isälleni, ettei hän kyennyt työhön ollenkaan; äitini voimat eivät riittäneet sairaan hoitoon ja elatuksen hankkimiseen. Aina muistan sen ajan, jolloin joukossa seisoimme ja itkimme kuolemaisillaan olevan isämme vuoteen vieressä, ja jolloin hän puheli meille kuolemasta, tulevaisesta elämästä ja ihmisen velvollisuuksista Jumalaa ja ihmisiä kohtaan; ne opetukset eivät mene mielestäni, niin kauvan kuin elän... Continue reading book >>