Hattu Yksinäytöksinen huvinäytelmä   By: Alfhild Agrell (1849-1923)

YKSINÄYTÖKSINEN HUVINÄYTELMÄ

Kirjoittanut Alfhild Agrell (Thyra)

Suomennos

Ensimmäisen kerran julkaissut U. W. Telén & C:o 1909.

HENKILÖT:

TUURE, kasööri. SIIRI, hänen vaimonsa. AGNES, Siirin ystävätär. LIISA, Siirin vanha hoitaja.

Näyttämö esittää yksinkertaista, mutta aistikasta salia, jossa on kolme ovea. Toisella sivuseinällä kirjoituspöytä. Esiripun noustessa TUURE ja SIIRI istuvat kumpikin eri nojatuolissa. SIIRI selin TUUREEN.

ENSIMÄINEN KOHTAUS.

SIIRI, TUURE.

TUURE. Onko sinulla hauska, Siiri?

SIIRI. Erinomaisen hauska. ( Hetken vaiettuaan äkkiä pyörähyttäen tuoliansa ). Jospa vain käsittäisin, kuinka sinä jaksat istua murjottaa, kuin mikäkin mörökölli.

TUURE. Olen monta kertaa yrittänyt puhutella sinua.

SIIRI. Yrittänyt, niin.

TUURE. No o?

SIIRI. No niin, ei se riitä, että yrittää ; pitää myöskin onnistua.

TUURE. Niin, mikäli minä ymmärrän, niin

SIIRI. niin sinä olet epäonnistunut, aivan niin.

TUURE. Missä sitten?

SIIRI. Yrityksessäsi saada minut puhumaan.

TUURE. Sinut? No, sinun järjenjuoksusi on todellakin

SIIRI. Mitä?

TUURE. Oikeata naisen viisautta.

SIIRI. Hyvä ainakin, kun tunnustat, että se on oikeata. ( Vaitiolo. )

TUURE. No, suostutko antautumaan, Siiri?

SIIRI. En.

TUURE. Etkö? No, sitten luemme edelleen. ( Vaitiolo. )

SIIRI. Tuure!

TUURE. Mitä tahdot?

SIIRI. Etkö sinä omasta mielestäsi ole hyvin häijy?

TUURE ( matkien Siiriä ). En.

SIIRI. Mutta minun mielestäni olet.

TUURE. Vai niin. ( Vaitiolo. )

SIIRI. Äsh, Tuure!

TUURE. Sanoitko jotakin?'

SIIRI. En niin halaistua sanaa.

TUURE ( katsoo kelloaan ). Neljännestä vaille kuusi. Kymmenen minuutin auringonpimennys yhden hatun takia.

SIIRI. Älä yhtään kiemurtele, kaikki on sinun syysi.

TUURE. Minun, tietysti.

SIIRI ( hiipii Tuuren tuolin taakse ). Ukkoseni!

TUURE. Vai niin, pikku noita, sinä tulit kuitenkin!

SIIRI. Huolitko minut polvellesi?

TUURE. Huolin, jos olet oikein kiltti ja hyvä.

SIIRI. Minä koetan parastani hetkisen. ( Istuu Tuuren polvelle. ) Muistatko, kun näit minut ensimäisen kerran?

TUURE. ( piloillaan ) En, sitä en todellakaan jaksa muistaa.

SIIRI ( uhaten ). Tuure!

TUURE. No niin. Se tapahtui luistinradalla. Sinä olit niin viehättävä!

SIIRI. Olinko?

TUURE. Mustassa, vyöttävässä puvussasi, jossa oli harmaa turkisreunus.

SIIRI. Ja hattu sitten!

TUURE. Joka oli näin vähän toisella korvalla. Siinä oli pitkä, pehmeä höyhensulka, joka

SIIRI. Sinä kehuitkin sen aivan pilviin asti.

TUURE. Salattu hyökkäys.

SIIRI. Jos se olisi ollut vanha ja ruma niin

TUURE. niin olisin vielä enemmän ihaillut kauniita kasvojasi

SIIRI ( tukistaa häntä ). Äläpäs kiertele, Tuure. Sinä inhoat rumia hattuja!

TUURE. Niin, mutta sinun nykyinen hattusi ei olekaan ruma; ja sitä paitsi on se ollut tuskin kymmentä kertaa käytännössä.

SIIRI. Oikea variksenpelätin se on ja ollut minulla siitä saakka, kun menimme naimisiin.

TUURE. Kolmetoista kuukautta takaperin.

SIIRI. Niin, mutta Pariisin uutuudet ovat vain yksivuotisia kasveja.

TUURE. Ja kuitenkin viljellään niitä niin suurella huolella.

SIIRI. Kas niin, Aijotko nyt käydä vielä viisastelemaan?

TUURE. En suinkaan. Semmoista vaikutusta ei kai mikään hattu ole vielä kehenkään tehnyt.

SIIRI. Jospa tietäisit, kuinka sievä tämä on!

TUURE. Todellakin?

SIIRI. Kolme heleänväristä sulkatöyhtöä, jotka riippuvat näin. ( Osottaa niiden asentoa. )

TUURE. Mahtaa olla aistikas.

SIIRI. Ja sitten kimppu irtoruusuja niskassa.

TUURE. Minä pidän enemmän kiintonaisista ruusuista jotka eivät ole niskassa!

SIIRI. Ole nyt kiltti ja hyvä poika!

TUURE. Sinähän ostit aivan äsken kaksi hattua?

SIIRI. Ne olivat talvihattuja.

TUURE. Ja tämä on?

SIIRI. Tämä on keväthattu.

TUURE. Ja sitten?

SIIRI. Tulevat tietysti kesähatut.

TUURE ( irrottautuu Siirin syleilystä ja nousee ). Muistatko sinä, Siiri, mitä minä sanoin kosiessani sinua?