Heikki Helmikangas   By: Eero Sissala (1851-1909)

Kirj.

Eero Sissala

G. W. Edlund, Helsinki, 1887.

SISÄLLYS:

Arvostelijalle. I. Alku II. Mitä toiset lapset minusta ajattelevat III. Minä käyn ensi kerran kirkossa IV. Ällätikku V. Lukukinkerit VI. Minä tutkin tuonen teitä VII. Minä harjoittelen itseäni työhön, voidakseni ansaita leipäni VIII. Minä rupean kauppiaaksi IX. Odottamaton merimatka X. Äitini apuna XI. Mieron tiellä kuleksija XII. Odottamattomia suruja XIII. Odottamaton harmi XIV. Vahinko korvataan, syyllinen rangaistaan XV. Odotettu vieraamme XVI. Huvimatka XVII. Että kerrankin saan nähdä XVIII. Muutamia ylösnostetaan, toisia alaslasketaan XIX. Torpan Pirjon nuttu XX. Saara Sulkavan toinen uni XXI. Vehkeet huomataan XXII. Eräkäs XXIII. Välikäräjät XXIV. Uutta kohti XXV. Ensimmäinen yö ja ensimmäinen lukukausi XXVI. Asemani ruustinnan perheessä ja joululupa XXVII. Kirjava joukko ajatuksia XXVIII. Lyhyen pysäyksen merkki XXIX. Päivä jälleen paistaa XXX. Helmikankaan talo ja asukkaat XXXI. Heikinpäivä Helmikankaalla XXXII. Muutosten aikakausi XXXIII. Ikuinen kauppa XXXIV. Velan alaisen huolet XXXV. Loistavia lyhtyjä, mustia pilkkuja XXXVI. Kirjani viimeinen

LUKIJALLE.

Kustantaja on toivonut että se, joka on tämän kirjan ulkoasua vähän korjaellut, liittäisi siihen alkulauseen. Noudattaakseni hänen toivomustaan minä sen teen, vaikka kertomus itse asiassa on niin yksinkertainen ja suora, ettei se suinkaan mitään selityksiä kaipaa.

Mutta kentiesi pitää arvostelija saada tietää, millä oikeudella tuntematon ja niinkuin kirjasta hyvin näkee oppikoulua käymätön mies uskaltaa yleisölle tarjota isonlaisen teoksen, jonka kokoonpano ei tyydytä nykyajan taiteellisia vaatimuksia?

Siihen voin vastata, että tekijä ei ole suuresti luullutkaan itsellään olevan semmoista oikeutta. Hän on kirjoittanut kertomuksensa sydämensä kyllyydestä ja sitten sen moneksi vuodeksi unohtanut ja vasta muutamien ystävien toimesta on se tullut kustantajalle tarjotuksi. Mutta tällä olen vaan vapauttanut tekijän edesvastauksesta ja arvostelija kääntynee nyt vastausta vaatimaan noilta ystäviltä, arvellen, että he ovat tällä toimellansa huonosti valvoneet kirjallisen taiteemme etuja. Koska minä itse olen yksi näitä ystäviä, niin pyydän saada vastata muittenkin puolesta.

Suomalainen yleisö on jo suosioonsa ottanut kaksi kansan syvästä rivistä lähtenyttä kirjailijaa: Pietari Päivärinnan ja Kauppis Heikin. Meidän mielestämme kelpaa Eero Sissala kolmanneksi heidän seuraansa. Arvostelija määrätköön heidän keskinäiset suhteensa; tässä viittaan vaan siihen, mikä oikeuttaa Sissalan esiintymään. Kertomuksen perustusten kannalta se, ettei hän koskaan yritä lentämään korkeammalle kuin siivet kannattavat. Hänen kertomuksensa esittää ainoastaan semmoisia henkilöitä ja oloja, jotka hän oman elämänsä kokemuksen kautta täysin tuntee, hän arvostelee kaikki niinkuin valistunut kansan mies tekee, hän harrastaa uutta ja maan parasta, mutta ainoastaan semmoista, jota hän täysin ymmärtää hyväksi. Muodon kannalta taasen voipi hänen eduksensa lukea teeskentelemättömän, luontevan kertomustavan, jota ei oppi anna, vaan jonka Luoja lahjoittaa. Niin, siinä ovat ne ansiot, jotka olemme tässä kertomuksessa nähneet. Niiden tähden, luullaksemme, voipi lukija antaa paljo anteeksi. Hän voi antaa anteeksi, ettei henkilöt ole tavattomampia, ettei tapaukset ole kummempia kuin jokapäiväisessä elämässä nähdään, sekä vihdoin taiteelliset vaillinaisuudetkin, jotka arvostelija kyllä itsestänsäkin tietää luetella.

Eliel Aspelin.

ENSIMMÄINEN LUKU.

Alku.