Helenan perhe Kertomus Romasta ensimäiseltä vuosisadalta   By: Elizabeth Rundle Charles (1828-1896)

Kertomus Romasta ensimäiseltä vuosisadalta

Kirj.

ELIZABETH CHARLES

Englannin kielestä suomentanut Waldemar Churberg

Helsingissä, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa. 1875.

SISÄLLYS:

I. Juutalainen, joka oli vetonut Caesariin II. Nuori Athenalainen III. Isaak IV. Poika ja hänen imettäjänsä V. Caesarin ministeri VI. Upseeri, joka purjehti Paavalin kanssa VII. Syrialainen saa nuhteita VIII. "Opettaja". IX. Takaisin tulo X. Juutalaisen toivo XI. Kartanonhoitaja rangaistu XII. Amfiteateri XIII. Cineas ja Helena XIV. Neron hovi XV. Centurio XVI. Kristityin kokous XVII. Ennustuksen tarkoitus XVIII. Britannialainen XIX. Hovissa XX. Tuhlaajapoika palajaa XXXI. Päätös XXII. Isä ja poika XXIII. Roman palo XXIV. Ensimäinen vainomus XXV. Kapinaliitto XXVI. Vankeus XXVII. Kostaja XXVIII. Vapaus XXIX. Muutoksia XXX. Etevin Martyri XXXI. Tuonelle menneet XXXII. Pois sotaan XXXIII. Nero Kreikassa XXXIV. Neron loppu XXXV. Judea XXXVI. Jotapata XXXVII. Surun virka XXXVIII. Jerusalemin hävitys XXXIX. Loppu

I.

Juutalainen, joka oli vetonut Caesariin.

Roma kaupungin vuonna 814; armon vuonna 61; Nero valta istuimella; Apostolit Kristin uskon saarnaajina, vanha maailma korkeimman sivistyksensä aikakaudella, jolloin nuot vähäiset riidat olivat ratkaistut, ja kaikki kansakunnat nöyristyivät ainoisen pääkaupungin alamaisiksi; semmoinen on tämän kertomuksen aika.

Oli vireä, rikas ja tiheään asuttu valtakunta. Ikäänkuin säteet levisivät tämän suuresta keskikohdasta sotatiet, jakaantuen sen kaukaisimmille rajoille. Välimeri oli kansakuntain valtatienä, jota joukko vä'ekkäitä kaupungeita ympäröitsi; jota suunnattoman suuret laivastot viiltelivät, ja jonka maailma kaupallansa täytti.

Roman laki oli muodostanut kaikki voittomaat yhden kaltaisiksi, heihin kaikkiin painanut saman kuvan; ja nämät valtakunnat, joita sodat ja merirosvot muinoin olivat autioiksi saattaneet, vaurastuivat nyt yleisen rauhan kestäessä tähän asti tuntemattomalla nopeudella.

Kun laajemmalta luomme silmämme tähän maailmaan, näemme ensiksi Hispanian, joka lyhyellä aikaa Roman provinsina oli niin rauhallisesti voimistunut, ettei historiakaan voi kuin vähäisen siitä mainita. Maa oli sivistynyt, ja täältä sai Roma Lucanonsa, Senecansa ja Trajanonsa. Rannikkoa reunustivat useat kaupungit, joista Gades oli etevin, joka vielä nytkin, niinkuin entisinä aikoina, lähettää kaikkiin maailman ääriin hedelmiänsä, viiniänsä ja öljyänsä. Kenties Hispania oli äveriäämpi kuin nyt. Oli kumminkin Afrika monta vertaa onnellisempi, pitkin koko pohjoisrantaa asui kansakuntia, joilla oli suuri sivistys ja varallisuus ja paljon kaupungeita, jotka kuljettivat Romaan parhaat viljavaransa. Karthago oli raunioittensa helmasta kohonnut toisella paikalla, ja monta pääkaupunkia oli syntynyt semmoisilla seuduilla, jotka vähää ennen olivat raakalaisparvien vainotanterina. Alexandria oli jo saavuttanut itsellensä ylhäisen aseman sekä taiteen ja kirjallisuuden että myöskin kauppaliikkeen puolesta, ja edistyi edistymistään. Kaikkialta kulki karavaneja halki hiekka aavikon, saattaen sivistystä barbarikansoille, ja koko Afrika oli päässyt kukoistukseen, joka monen onnen vaihdellessa kesti ihmispolvia, kunnes vaipuvan keisarikunnan vauriot sitä ehkäisivät ja Muhamettilaisten voitot sen toisaalle käänsivät.

Alexandriasta tulivat isoimmat alukset ja suurimmat laivastot; sillä romalainen ylpeys kuljetti paraillaan pääkaupunkiin noita vankkoja Egyptin obeliskeja, jotka vielä tänään löytyvät uuden aikuisessa Romassa; eikä se itämainen kauppa ollut aivan vähäinen, joka poikkesi Punaiselle Merelle ja toi sen satamoista höysteitä, kultaa, kalliita kiviä, silkkiä ja hopeisia kankaita, joita romalainen hekuma suuresti himoitsi.