Helgelannin sankarit Näytelmä neljässä näytöksessä   By: Henrik Ibsen (1828-1906)

Näytelmä neljässä näytöksessä.

Kirjoittanut Henrik Ibsen.

Alkuperäisestä Suomentanut C. Edv. Törmänen.

Ensimmäisen kerran julkaissut A. W. Lindgren 1878.

Jäsenet:

ÖRNULF VUONOILTA, piirikunnan vanhin Islannista. SIGURD VÄKEVÄ, meri ruhtinas. GUNNAR HERSE, rikas talonpoika Helgelannissa. THOROLF, Örnulf'in nuorin poika. DAGNY, Örnulf'in tytär. HJÖRDIS, Örnulf'in kasvate. KÅRE, talonpoika, helgelantilaiaen. EGIL, Gunnar'in poika, neljävuotias. ÖRNULF'in kuusi vanhempaa poikaa. ÖRNULF'in ja SIGURD'in miehiä. VIERAITA, talonmiehiä, naisia, henkipattoja j. n. e.

Tapaus Eerikki Verikirveen aikana Gunnarin talossa ja sen läheisyydessä, Helgelannissa Pohjois Norjassa.

Ensimmäinen näytös.

( Korkea rantamaa, joka jyrkkänä äyräänä perältä sattuu mereen. Vasemmalla maja, oikealla tuntureita ja havumetsää. Kahden sotalaivan mastot näkyvät lahdella; kaukaa oikealta luotoja sekä korkeita saaria; meri rauhattomana aaltoilee; on talvi, myrsky ja kova pyry ilma. )

(SIGURD tulee alhaalla, rannalta laivoistaan, puettuna valkoiseen mekkoon hopea vöineen, siniseen kappaan, kapeat metallivanteet säärien ympärillä, karvaiset kengät, teräs lakki, sivulla lyhyt miekka . ÖRNULF näyttäikse samassa ylhäällä tunturien välissä, puettu tummaan lammasnahkaiseen takkiin, rinta verhoon ja rauta säärystimiin, sekä karvaisiin kenkiin, hartioilla ruskea sarka kaapu, jonka päänpeite on vedetty teräs lakin ylitse, jotta osa kasvoista peittyy. Hänellä on uljas sankarin vartalo, pitkä valkoinen parta; hän on vanha, selkä vähän köykistynyt; aseina hänellä on ympyriäinen kilpi, miekka ja keihäs ).

SIGURD ( astuu ensin esiin, katselee ympärilleen, huomaa majan, kiirehtii sen ovelle, jota koettaa auki murtaa ).

ÖRNULF ( huomaa sen tuntureilta, hämmästyy nähdessään Sigurdin, näkyy tuntevan hänet, astuu alas, huutaa ):

Väisty, rosvo!

SIGURD ( kääntyy, kädellään pitäen kiini miekan kahvasta ). Nyt ensikerran elossani, jos niin tekisin!

ÖRNULF. Sinun pitää, täytyy! Minä tarvitsen tuon majan yö suojaksi vilustuneille miehilleni.

SIGURD. Ja minä uupuneelle vaimolle.

ÖRNULF. Minun mieheni ovat arvoisammat, kuin sinun vaimosi.

SIGURD. Siis ovat Helgelannin metsä rosvot erinomaisessa arvossa!

ÖRNULF ( Keihästään kohottaen ). Tuon sanan saat sinä kalliisti maksaa.

SIGURD ( miekkansa vetäen ). Nyt, ukko, käy sun huonosti!

( Örnulf hyökkää Sigurdia vastaan, Sigurd puolustaikse ).

(DAGNY ja Sigurdin miehiä rannasta ; ÖRNULF'IN KUUSI POIKAA tuntureilta, oikealta ).

DAGNY ( vähän edellä, puettu punaiseen hameesen, siniseen kaapuun ja pääpeitteesen, huutaa ):

Tänne kaikki Sigurd'in miehet! Isäntäni ottelee oudon kanssa!

ÖRNULF'IN POJAT. Ukon avuksi! ( astuvat alas ).

SIGURD ( miehilleen ). Olkaa alallanne; kyllä tulen yksinäni toimeen.

ÖRNULF ( pojilleen ). Antakaa mun taistella rauhassa! ( ahdistaa Sigurdia ). Vertasi mä tahdon nähdä!

SIGURD. Näet ensin omasi! ( haavoittaa häntä käsivarteen, jolta keihäs putoo ).

ÖRNULF. Sepä sankari lyönti, retkeillä!

Miehekkäästi miekkaas Käytät, kunnokkaasti; Sigurd väkevänkin Häpeään saat asti!

SIGURD ( hymyillen ). Siis on häpeä hänelle kunniaksi.

ÖRNULF'IN POJAT ( hämmästyksellä ). Sigurd! Sigurd väkevä!

ÖRNULF. Mutta terävämmin sattui lyöntis sinä yönä, jona multa tyttäreni Dagnyn ryöstit ( heittää pään peitteen niskoilleen ).

SIGURD MIEHINEEN. Örnulf vuonoilta!

DAGNY ( iloisesti, vaan kuitenkin vähän levottomasti ). Isäni ja veljeni!

SIGURD. Astu taakseni.

ÖRNULF. Tarpeetonta ( läheten Sigurdia ). Minä tunsin sinut heti, kun sun näin, senvuoksi aloinkin taistelun; koettaa tahdoin, oliko perää huhussa, joka kertoi sinun olevan uljahimman sankarin Norjan maassa. No, nyt rauha ja sopu välillämme olkoon!

SIGURD. Paras olisi, jos niin olla voisi.