Kaksi laukausta By: Holger Drachmann (1846-1908)
First Page: KAKSI LAUKAUSTA Kirj. Holger Drachmann Suomentanut ["To Skud"] E. [Elisabeth Löfgren] Helsingissä, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa, 1877. Uuden Suomettaren kustantama. I. Suurelta maantieltä eli postitieltä kääntyi tiehaara länteen päin, kankaan yli viljellyille maille merenrannikolla. Suuria niittymaita levisi molemmille puolille kuin paisunut virta, ja nuo vihertävät aallot valuivat paikottain taivaan kanssa yhteen. Haaratie loppui missä niittymaa alkoi, ei nimittäin ollut syytä sen jatkamiseen. Siellä oli muutamia taloja, puutarhoja sen verran kuin raivoisa länsituuli salli; matalia ulkohuoneita; korkeita heinäkasoja; siellä oli joki eli leveä oja, hajoavainen porrassilta, joka vei vanhalle linnalle. Vielä taisi nähdä missä saarto kaivannot olivat olleet ja missä vallien jäännökset olivat. Jos katsoja oli varustettu hyvällä mielikuvituksella taisi hän ehkä myöskin tuosta hävinneestä herras linnasta punaisella muurilla muodostaa itselleen kaksi kulmatornia, koira koppelin, linnakaivon, hedelmätarhan, joka viimeinen varsinkin näyttää niin runolliselle hyvissä runoelmissa tai taulukankaalla. Mutta hedelmä tarha olikin siinä vielä; vieläpä ikivanhoja ruosteen karvaisia runkojakin, jotka eivät kantaneet hedelmiä, tuskin lehtiäkään, vaan kuitenkin olivat jääneet paikoilleen, syystä että "kartanon" nykyinen omistaja ylimalkain antoi kaiken seisoa ja kasvaa miten vaan taisi. Toisella puolella linnaa, jos nimittään otaksumme että vanhat omenapuut määräävät rajan, oli muinainen karja kartano eli nykyinen "kartano". Kaksi rakennusta siinä nähtävästi oli rakennettu linnan punaisista kivistä, vaan toiset kaksi rakennusta olivat uudemmat. Siinä oli ajo portti korkealla otsipuolella ja muutamilla hajonneilla jäännöksillä eräästä herras vaakunasta. Ulkopuolella etelään päin oli pitkä sarja sarapuita, myöskin jotensakin vanhat, ruosteenkarvaiset ja tuulen rääkkäämät. Haka, jossa kasvoi pähkinäpuita, oli täällä läheisyydessä. Se ei ollut millään lailla merkillinen, ei tarkoittanut huvitusta eikä hyötyä; aidan vieressä oli pieni kumpu ja kummulla penkki ja erään kesäpäivän iltapuolella seisoi tässä kaksi nuorta ihmistä katselemassa tuota avarata lakeaa. Näitten nuorten ihmisten oli käynyt niinkuin usein vanhojen ja viisaittenkin käy; iltapäivän valaistus, vähitellen laskeva aurinko sinä kirkkaana päivänä oli keskeyttänyt heidän puheensa. Laita on se, että illassa on jotakin hillitsevää, surumielistä, jota ainoastaan hyvin pintapuoliset ihmiset voivat vastustaa. Kieli ei käy puheliaaksi kun varjot tummenevat, lintujen laulu vaikenee ja värit itäisellä taivaan rannalla käyvät harmaiksi kunnes kokonaan häviävät. Nuo kaksi tuolla pienellä kummulla katselivat äänettöminä, selin aurinkoon päin, kuinka puna sinervät varjot vanhoista, kuluneista puista kävivät yhä pitemmiksi tasaisilla niityillä. He näkivät kuinka värit yhä sinertyivät ja harmaantuivat kaakossa; he näkivät niitty maan ja kankaan sulaavan yhteen hämärässä, näkivät mättäiden muuttuvan tuhkan värisiksi vuorisiksi, näkivät puuttoman seudun ihan paljastettuna. Ikäänkuin keskinäisestä sopimuksesta nostivat he päätänsä taivasta kohti ja tuijoittivat tuohon mahtavaan holviin. Jok'ainoa kirjava elähyttävä freski [kallio maalaus, katto tai seinä maalaus] oli hävinnyt holvista, se oli tumma, sinertävän harmaa ja kaikki näytti sen kautta vielä enemmän yksitoikkoiselle, mutta myöskin vielä avarammalle, melkein tuskallisen rajattomalle. Nyt kääntyivät he penkillä ja katselivat aurinkoa. Se oli likellä taivaan rantaa ja lähetti ulos kultaisen valovirran pitkäkkään pilven alta, jonka taakse oli kätkeynyt hetki sitten ikäänkuin sotapäällikkö, joka pakoretkellänsä heittäytyy johonkin tyhjään linnoitukseen, koettaaksensa jos mahdollista pysäyttää pakoa. Kaikki nämä kultaiset sätehet olivat tiedustajia, joita oli lähetetty ulos tutkimaan olisiko pysähtyminen mahdollista... Continue reading book >>

Kaksi laukausta By: Holger Drachmann (1846-1908)

First Page:

KAKSI LAUKAUSTA

Kirj.

Holger Drachmann

Suomentanut ["To Skud"] E. [Elisabeth Löfgren]

Helsingissä, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa, 1877. Uuden Suomettaren kustantama.

Suurelta maantieltä eli postitieltä kääntyi tiehaara länteen päin, kankaan yli viljellyille maille merenrannikolla. Suuria niittymaita levisi molemmille puolille kuin paisunut virta, ja nuo vihertävät aallot valuivat paikottain taivaan kanssa yhteen. Haaratie loppui missä niittymaa alkoi, ei nimittäin ollut syytä sen jatkamiseen. Siellä oli muutamia taloja, puutarhoja sen verran kuin raivoisa länsituuli salli; matalia ulkohuoneita; korkeita heinäkasoja; siellä oli joki eli leveä oja, hajoavainen porrassilta, joka vei vanhalle linnalle. Vielä taisi nähdä missä saarto kaivannot olivat olleet ja missä vallien jäännökset olivat. Jos katsoja oli varustettu hyvällä mielikuvituksella taisi hän ehkä myöskin tuosta hävinneestä herras linnasta punaisella muurilla muodostaa itselleen kaksi kulmatornia, koira koppelin, linnakaivon, hedelmätarhan, joka viimeinen varsinkin näyttää niin runolliselle hyvissä runoelmissa tai taulukankaalla. Mutta hedelmä tarha olikin siinä vielä; vieläpä ikivanhoja ruosteen karvaisia runkojakin, jotka eivät kantaneet hedelmiä, tuskin lehtiäkään, vaan kuitenkin olivat jääneet paikoilleen, syystä että "kartanon" nykyinen omistaja ylimalkain antoi kaiken seisoa ja kasvaa miten vaan taisi. Toisella puolella linnaa, jos nimittään otaksumme että vanhat omenapuut määräävät rajan, oli muinainen karja kartano eli nykyinen "kartano". Kaksi rakennusta siinä nähtävästi oli rakennettu linnan punaisista kivistä, vaan toiset kaksi rakennusta olivat uudemmat. Siinä oli ajo portti korkealla otsipuolella ja muutamilla hajonneilla jäännöksillä eräästä herras vaakunasta. Ulkopuolella etelään päin oli pitkä sarja sarapuita, myöskin jotensakin vanhat, ruosteenkarvaiset ja tuulen rääkkäämät. Haka, jossa kasvoi pähkinäpuita, oli täällä läheisyydessä. Se ei ollut millään lailla merkillinen, ei tarkoittanut huvitusta eikä hyötyä; aidan vieressä oli pieni kumpu ja kummulla penkki ja erään kesäpäivän iltapuolella seisoi tässä kaksi nuorta ihmistä katselemassa tuota avarata lakeaa.

Näitten nuorten ihmisten oli käynyt niinkuin usein vanhojen ja viisaittenkin käy; iltapäivän valaistus, vähitellen laskeva aurinko sinä kirkkaana päivänä oli keskeyttänyt heidän puheensa. Laita on se, että illassa on jotakin hillitsevää, surumielistä, jota ainoastaan hyvin pintapuoliset ihmiset voivat vastustaa. Kieli ei käy puheliaaksi kun varjot tummenevat, lintujen laulu vaikenee ja värit itäisellä taivaan rannalla käyvät harmaiksi kunnes kokonaan häviävät. Nuo kaksi tuolla pienellä kummulla katselivat äänettöminä, selin aurinkoon päin, kuinka puna sinervät varjot vanhoista, kuluneista puista kävivät yhä pitemmiksi tasaisilla niityillä. He näkivät kuinka värit yhä sinertyivät ja harmaantuivat kaakossa; he näkivät niitty maan ja kankaan sulaavan yhteen hämärässä, näkivät mättäiden muuttuvan tuhkan värisiksi vuorisiksi, näkivät puuttoman seudun ihan paljastettuna. Ikäänkuin keskinäisestä sopimuksesta nostivat he päätänsä taivasta kohti ja tuijoittivat tuohon mahtavaan holviin. Jok'ainoa kirjava elähyttävä freski [kallio maalaus, katto tai seinä maalaus] oli hävinnyt holvista, se oli tumma, sinertävän harmaa ja kaikki näytti sen kautta vielä enemmän yksitoikkoiselle, mutta myöskin vielä avarammalle, melkein tuskallisen rajattomalle. Nyt kääntyivät he penkillä ja katselivat aurinkoa. Se oli likellä taivaan rantaa ja lähetti ulos kultaisen valovirran pitkäkkään pilven alta, jonka taakse oli kätkeynyt hetki sitten ikäänkuin sotapäällikkö, joka pakoretkellänsä heittäytyy johonkin tyhjään linnoitukseen, koettaaksensa jos mahdollista pysäyttää pakoa. Kaikki nämä kultaiset sätehet olivat tiedustajia, joita oli lähetetty ulos tutkimaan olisiko pysähtyminen mahdollista... Continue reading book >>

Genres for this book
Fiction
Literature

eBook links
Wikipedia – Holger Drachmann
Wikipedia – Kaksi laukausta

eBook Downloads
ePUB eBook • iBooks for iPhone and iPad • Nook • Sony Reader	Kindle eBook • Mobi file format for Kindle
Read eBook • Load eBook in browser	Text File eBook • Computers • Windows • Mac