Kalervo Runollinen kalenteri   By: Johan Albert Bergman (1844-1924)

Runollinen kalenteri

Tehnyt

J. A. B. [Johan Albert Bergman]

Oulussa, Chr. Ev. Barck'in kirjapainossa, 1871.

Näytetty: J. M. Kalm.

"Päivät soisin soitettavan, Illat tehtävän iloa Näillä mailla mantereilla, Suomen suurilla tiloilla, Nuorisossa nousevassa, Kansassa kasuavassa."

Wäinämöinen

SISÄLLYS:

Pohjan neidon kosiat Karjan luku Lintujen käräjät Odottava Paimenet "Halut älyn pettää." Näytelmä Lapsuuden muistoja Kesä yö Pohjolassa Loihtia Ehtootähti Kointähti Poissa olevalle Päijänteellä Merimiehen laulu Hääilta Muistelma Tähtitaivas Ukko ja nuorukaiset Vähän Kalevalasta ja Kantelettaresta

POHJAN NEIDON KOSIJAT.

[Kahden ensimäisten runoelmain sisältö on, osittain sanasta sanaan, otettu Kalevalasta; samoiten kolmen niitä seuraavain Kantelettaresta.]

Pohjolassa neito eleleepi Kaunis, niinkuin aamu keväinen, Häntä moni uros kosiileepi, Mutta Louhi, äiti neitosen, Tyttöänsä antaa epäileepi, Ansiotöihin urhoot manaten, Joissa miesten ky'yn koettaapi, voimat hyvältäi masentaapi.

Kannattipa koettaa neidon kieli Urhoot väkisinki lumosi, Mitä vaan jos hänen teki mieli, Heti kosiansa toimitti, Heidän mietteet ihastelu nieli, Jonka heliä äänens herätti, Kaikki urhoot, kun sen kuulit, jäivät Huokailemaan yöt sekä päivät.

Ensin impi Wäinämöistä koettaa, lausuu: "jospa jouhen halkaiset Veitsellä kärettömällä, voittaa Taidat mun, kun myöskin vetäset Munan solmuun." Wäinämöinen koettaa, Tekee nämä työt äkäiset. Vielä sitten kivestä hän kiskoo Tuohta, jäästä ai'aksia viskoo.

Mutta neito lausuu: "Venhe veistä Kehrävarren palaisista, työnnä Kättä käyttämättä kappaleista Tehty veno vesille, niin myönnän Tahtosi." Taas koettaa Väinö e'istä Tekoansa Ukko ei, ei myönnä Lempo tahtoansa kirves sattui Polveen siten tämä koetus loppui.

Tuli kosiin lieto Lemminkäinen, Hälle säisteen neidon äiti ääntää: "Kyllikki on vaimos kassapäinen, Jost' et saa sa huomiotas kääntää." Mutta neittä vaatii tuittupäinen Kauko, murtaa suuta, päätä vääntää. Vihdoin Louhi lausuu: "joutaville Tyttöni ei jouda urohille.

Jos siis hänet toivot saada, muista Ehdot: hiihä Hiiden hirvi; sitten Hiiden ruuna tulisuinen suista; Tuonen joest' ammu joutsenitten Suust' yksi ensi kerrall', muista Jos ne työt teet, niin kosijitten Yli voiton saat ja rintaas vastaan Painaa saat mun ihanata lasta."

Ensi työt näki onnistunna, Vaan kun Tuonen virran pyörteiselle Astui kolmannelle, loppununna Työnsä olivat alantehelle Manalan oil paimen astununna, Jota poltti koston kova helle; Ampui Lemminkäisen napsahutti, Sitten miekall viideks liemahutti.

Halli Pohjolassa haukkuileepi, Jos sen katsot nenävartta myöten, Näet järvell purren meloileepi Mies purress, eellehen sitä työten, [työntäen] Yhtä rintaa maalla ajeleepi Toinen, oroansa vähin lyöden; Siinä kaksi kosiata koettaan Tulevat nyt, Pohjan neittä voittaan.

Mitäs miehiä? Taas Wäinämöinen! Kukas toinen? Ilmarinen suuri, Mies tosiaanki kelpotöinen, Taivaan kannen kalkuttaja juuri. Hälle jo luvattu kaunisvöinen Impi ennen annettu ei nuuri Seppo kun työns oil suorittanunna, Sammon Pohjolahan takonunna.