Kansanlauluja   By: Elias Lönnrot (1802-1884)

JULKAISSUT ELIAS LÖNNROT

UUDESTAAN TOIMITTANUT JUHO AHAVA

1909

SISÄLLYS:

Alkusananen Lönnrotin alkulause Ystävän lausunto

Tyttöjen lauluja.

1. Minä tyttö nuori tyttö 2. Karjalan neito 3. Kasvoi Suomen rannalla 4. Niinkuin kesäheinä 5. Kulta se lähti Kuopiohon 6. Ei ole poikain valoista 7. Mitäpä ma tuosta suren 8. Orpo piika 9. Toisen talon orja 10. Liikkukame likkaparat! 11. Poies vieään Suomen pojat 12. Ikävöidessä 13. Pikkulintu laulavi 14. Hyljätty 15. Emmä sure! 16. Ei ole kultaa minulla 17. Käet kukkuu kuusikossa 18. Alahall' on aurinko 19. Kultani on Saksanmaalla 20. Minun kultani riipottaa 21. Ei oo likoilla surua 22. Tämä on vuosi tällä lailla 23. Mikä lie mun kullallani? 24. En mä huoli sinusta 25. Minun kultani valkia on 26. Minä sanon satuja 27. Kaunis, vaikka pikkuruinen 28. Kaikki jo nauraa meitä 29. Huono on mun onneni 30. Nyt jo ilo voitti 31. En nyt enää naura 32. Keurin lähetessä 33. Likat ja pojat 34. Nuori aika on aivan heikko 35. Pojat käyvät likkain luona 36. Kultani on muilla mailla 37. Vielä nytkin turvaan poikiin 38. Tässä kylässä pilkataan 39. Minä laulan yöt ja päivät 40. Ompa mulla lauluja 41. Pojat kylillä 42. Ei saa tyttöihin koskea 43. Pojat juoksevat jälessä 44. Voi minä polo likka! 45. Kainu pienonen piika 46. Ikävät on aikani 47. Hullu olin 48. Kultansa vuottaja 49. Turvaton 50. Itku ja nauru 51. Mieleheni muistuvat muinaiset ajat 52. Tämän kylän pojat minä louheen lykkään

Poikien lauluja.

53. Herraspoika 54. Tätä virttä minä laulan 55. Juomaripoika 56. Tyttöjen poika 57. Pohjan poika 58. Huolettaa 59. Sotamiehen poika 60. Minä olen pieni poika 61. Heipparalla, taittaralla! 62. Minä olen laulupoika! 63. Näin ma likan illalla

Alkusananen

Nämä suomalaiset kansanlaulut, jotka Elias Lönnrot on valinnut ja julkaissut "Mehiläisessään" vv. 1839 1840, ovat allekirjoittaneen mielestä niin tärkeä ja viehättävä täydennys Kalevalalle ja Kantelettarelle, että on suorastaan kansallinen laiminlyönti, jollei niitä toimiteta yleisön käsiin, mihin ne luonnollisesti eivät voi "Mehiläisestä" tulla. Erittäin juuri nykyään, jolloin Suomal. Kirjallisuuden Seura parhaallaan julkaisee tieteellistä kokoelmaa kansanlaulujemme sävelmistä, ja jolloin taiderunouttammekin on nuorempi polvi ryhtynyt runomitan rakenteeseen nähden perustamaan uudemman kansanlaulun pohjalle, on aika antaa uudemman kansanlaulumme sanoillekin sen verran arvoa, että edes tämä unohtunut kansanlauluvalikoima saatetaan jälleen julkisuuteen. Valmistakoon se alaa täydellisemmälle kokoelmalle, jota Suomal. Kirjallisuuden Seura ei kauankaan voine olla julkaisematta.

Kansanrunoutemme suuren vaalijan muistoa kunnioittaen on tämä hänen valikoimansa julkaistu ilman lisäyksiä ja vähennyksiä. N:ot 51 ja 52 eivät kuitenkaan ole otetut "Mehiläisen", vaan Kantelettaren alkulauseen mukaan, koska ne viimeksi mainitussa ovat täydellisemmät. Oikeinkirjoitustakin on vain eksyttävissä tapauksissa muutettu nykyaikaisemmaksi, muuten on säilytetty Lönnrotin kirjoitustapa. Se muutos on kuitenkin tehty, että kun Lönnrot antaa kehruutalkoissa eri tyttöjen ja poikien laulaa itsestänsä ja sentähden merkitsee kunkin laulun eri tyttöjen ja poikien nimillä, on nämä nimet jätetty pois ja lauluille pantu uudet otsakirjoitukset.

J.A.

Lönnrotin alkulause.

Laulu on ihmisellä ikäskun toinen kieli, jolla alkaa sydämensä liikutuksia ilmotella, kun tavallinen kieli ei löydä sanoja tarpeeksensa. Semmoisia sydämen liikutuksia ovat erittäinkin ilo ja huoli (suru), jonka tähden myös laulut enimmiten jakauvat kahteen pääosaan, ilosempiin ja huolellisempiin. On kyllä muissakin tiloissa laulu välistä syntyvä ja sopiva, ei kuitenkaan niin kuin näissä kahdessa.