Kuningas Lear   By: William Shakespeare (1564-1616)

Kirj.

William Shakespeare

Paavo Cajanderin suomennos ilmestyi 1883.

Näytelmän henkilöt:

LEAR, Britannian kuningas. RANSKAN KUNINGAS. BURGUNDIN HERTTUA. CORNWALLIN HERTTUA. ALBANIAN HERTTUA. KENTIN KREIVI. EDGAR, Glosterin poika. EDMUND, Glosterin äpäräpoika. CURAN, hoviherra. OSWALD, Gonerilin hovimestari. Eräs vanhus, Glosterin vuokramies. Lääkäri. Narri. Sotaherra, Edmundin palveluksessa. Ritari, Cordelian seuruetta. Airut. Cornwallin palvelijoita. GONERIL, REGAN, Learin tyttäret. CORDELIA, Ritareita Learin palveluksessa, sotaherroja, sanansaattajia, sotamiehiä ja seuralaisia.

Tapahtumapaikka: Britannia.

ENSIMMÄINEN NÄYTÖS.

Ensimmäinen kohtaus.

Juhlasali kuningas Learin hovilinnassa. (Kent, Gloster ja Edmund tulevat.)

KENTIN KREIVI. Luulin kuninkaan enemmän suosivan Albanian kuin Cornwallin herttuata.

GLOSTER. Siitähän meistä aina näytti; mutta nyt, valtakunnan jakajaisissa, ei tule ilmi, kumpaa herttuata hän suuremmassa arvossa pitää, sillä osuudet ovat niin tasan mitatut, ett'ei turhan tarkinkaan tietäisi, minkä osan valita.

KENTIN KREIVI. Eikö tämä ole poikanne, mylord?

GLOSTER. Onhan tuon kasvatus ollut minun huolenani; olen niin usein punastunut tunnustaakseni häntä, että jo olen siinä kohden häpyni kadottanut.

KENTIN KREIVI. En käsitä teitä.

GLOSTER. Mutta tuon pojan äiti hän käsitti mun hän; ja siitäkös hän paisui, ja sai kuin saikin pojan kehtoonsa ennen kuin vuoteesensa puolison. Hoksaatteko virheen?

KENTIN KREIVI. En saata toivoa tekemättömäksi virhettä, jonka seuraus on noin muhkea.

GLOSTER. On minulla toinenkin poika, laillisella tiellä saatu ja vuotta vanhempi tätä, vaan joka ei kuitenkaan ole rakkaampi mulle. Sillä vaikka tämä veitikka tuli hiukan röyhkeästi mailmaan, ennen kuin käskettiinkään, oli kuitenkin hänen äitinsä kaunis. Hauska huvi oli häntä tehdä, ja äpäräpoika on kuin onkin lapseksi omistettava. Tunnetko, Edmund, tätä ylimystä?

EDMUND. En, jalo herra.

GLOSTER. Jalo herra Kent: muistele häntä tästä lähin kelpo ystävänäni.

EDMUND. Nöyrin palvelijanne, herra kreivi.

KENTIN KREIVI. Oikein mun täytyy teitä rakastaa, ja pyydän saada lähemmin tutustua teihin.

EDMUND. Koetan parastani sitä ansaitakseni.

GLOSTER. Hän on yhdeksän vuotta ollut ulkomailla ja lähtee kohta jälleen. Kuningas tulee.

(Torventoitauksia kuuluu.) (Lear, Cornwall, Albania, Goneril, Regan, Cordelia ja seuralaisia tulee.)

LEAR. Burgundian ja Ranskan prinssit, Gloster, Sisähän tuokaa.

GLOSTER. Kyllä, kuninkaani.

(Gloster ja Edmund lähtevät.)

LEAR. Salattu aikeemme nyt tulkoon ilmi. Tuo kartta tuokaa. Tietkää, kolmijakoon Panemme valtamme, lujasti päättäin Kaikk' ijältämme puistaa työt ja huolet Nuorempain harteille, ja taakatoinna Madella hautaa kohti. Cornwall, poikan', Ja te, Albania, poikan' yhtä rakas, Vakava tuumamme on tällä hetkell' Ilmaista tytärtemme myötäjäiset. Näin vastaisia riitoj' estääksemme. Burgundian ja Ranskan prinssit suuret, Nuorimman tyttäremme kilpa yljät, Tääll' ovat kauan lemmen pyyteill' olleet Vaan vastint' odottain. No, tyttäreni, (Kun pois nyt luovutamme hallituksen, Maan omistuksemme ja valtatoimet) Sanokaa, ken teist' enin meitä lempii? Ett' anti runsain tulis osaks sille, Joll' ansio on suurin. Goneril, Esikko, puhu ensin.

GONERIL. Isä, rakkaamp' Olette mulle kuin voin kielin virkkaa, Näköä, ilmaa, vapautt' armahampi, Kalliimpi kultaa, aarteit', arvokkaampi Kuin elo, armo, terveys, soreus, maine, Rakkaampi kuin isä koskaan lapselleen on. Sanoiksi kiel' on köyhä, henki heikko; Niin teitä lemmin, ett'ei rajaa, määrää.

CORDELIA (syrjään). Cordelia, entä sä? Vait vaan ja lemmi.