Kirot   By: Johannes Linnankoski (1869-1913)

YHDEKSÄN KATKELMAINEN UNELMA

Kirj.

Johannes Linnankoski

1908.

HENKILÖT:

URMAS, Mervien johtaja ORPA, hänen äitinsä HELJÄ, Urmaan vaimo MERTSI, veeni valio EILA, veeni neito URDIS, veeni neito SÄTENE, Urmaan orjatar TAAKANKANTAJA ROUKA, mervi vanhin HALLO, mervi vanhin HORMA, mervi vanhin HÄMERI, mervi vanhin KOVAS, mervi KURKIA, mervi HORHOJA, mervi TAARO, mervi LYYLY, mervi IMARI, mervi TOSISININEN FLÖIDE, veeni runoniekka TIETÄJÄ PUISMA, nuori mervi RIPSÄ, mervi neito ILVI, mervi neito VUORI MERVI LAAKSO MERVI VANHA MERVI NIITTY MERVI VANHIMMAINEN VANHA UKKO VIERASMAJAN ISÄNTÄ VIERASMAJAN EMÄNTÄ VEITAAN SANANTUOJA JOLMA, orja JÖNKÄ, orja UVAS, orja VERONHALTIJA KAKSI MUUKALAISTA KAKSI TORVIMIESTÄ VEENI VALLAKSIA VEENEJÄ MERVEJÄ KIIRIKKA POIKIA NUORUKAISIA NEITOJA TIETÄJIÄ ORJIA KANSAA

1. VALA.

Kansan kokoontumispaikka Mervian valta uhrilehdossa Laakso Merviassa. Lehtoalanne, jonka oikealla reunalla on suurehko kivi, sen juuressa lähde ja takana puistikkoa vasemmalla liepeellä kunnas, jolla kasvaa tammia, tuomia ja pihlajoita. Taustalla maankenkä kohoaa loivaksi mäenrinteeksi punervankeltaisine petäjineen ja solakoine kuusineen. Rinteen molemmitse sivuitse johtaa tiet, jotka yhtyvät lehdossa ja jatkuvat leveämpänä valtatienä etualan läpi vasemmalle. Siellä, kunnaan takana, on uhrilehto ja käräjämäki. Vasemmalla etualalla pieniä kiemurtelevia lehtopolkuja.

On kevät. Puut keinuvat hiljaisessa tuulenvireessä, tuomet ja pihlajat ovat valkosissaan.

Lehdossa vallitsee hiljaisuus. Sitten ääniä, huudahduksia ja iskujen mäjähdyksiä vasemmanpuoleisella tiellä. Tietä pitkin vierii lehtoon vinhasti visainen kiirikka. Sen jälessä juoksee neljä 16 17 vuoden ikäistä nuorukaista, päähineettömin päin, liehuvin hiuksin, kurikat kädessä. Muuan on täysikuntoisen miehen puvussa, toisilla vain lähelle polvia ulottuva paidantapainen mekko vyö uumenilla, rinnukset avoinna. Juoksua, huutoja: Ohi vilahti! Iskekää, iskekää!

Saavat kiirikan pysäytetyksi teiden yhtymäkohdassa. Mäen laella näkyy toisen joukon päät.

ENSIM. POIKA Oli se hiidenmoinen huipaus!

TOINEN Myötä maa.

KOLMAS Nyt pane suuruksenvoimaa heittoosi, Jorri!

JORRI Heiluttelee kiirikkaa : Panenpa, taatto avita, yhdeksän miehen voimat! Viskaa : Niin lentää kuin siipiorava!

TOINEN POIKA Kuin ulvova susi se oli heitto!

Mäen takaa kuuluu kova mäjähdys, kiirikka lentää ilmassa takaisin ja putoaa rinteen kohdalle tielle.

MÄELLÄ Kuulitteko? Metsä kimahti kun iskin! Juoksevat kiirikan luo : Niin mervit huhkivat! Veenit järveen! Ei armoa yhtään!

LEHDOSSA Tuosta kivestä otamme vastuksen! Juoksevat alaspäin .

MÄELLÄ Kiirikanheittäjä : Veenit järveen! Alta lutoa, päältä putoaa! Nyt varokaa kinttujanne! Kuuristuu viskatakseen .

TORVIMIES Juoksee toverinsa kera alhaalta uhrilehdosta, kohottaa molemmat kätensä : Seis, tulimaisen vekarat! Vai kiirikkatalkoolla pyhään juhlapuistoon, juukelit! Kyllä minä opetan! Pojat keskeyttävät kiirikanlyönnin ja kokoontuvat tienristeykseen .

Kurikat pois, kurikat pois, taikka lempo perii! Pojat heittävät kurikat puitten väliin .

Ja minkäs olette näköisiä, kaskitontut? Tukka torholla, sarvet otsassa, mustat vaot poskilla ne on juhlaväkeä!

TOINEN TORVIMIES Ja paljain kintuin kuin karvakoipiset kyöpelit!

MUUAN POIKA Jorrilla ei ole vielä housuja!

TOINEN Eikä minulla.

KOLMAS Eikä minulla.

JORRI Mutta voimaa on että hartioita pakottaa! Sylkäsee kouraansa : Tules, mies, painimaan!

ENSIM. TORVIMIES Kyllä sinut painitan! Pojat syöksähtävät pakoon . No, no... Mutta lähteelle naamanne pesemään, mustat kyöpelit! Ja sitten syrjään, kun ihmiset tulevat. Menevät kiireesti taustarinnettä kohti .

ENSIM. POIKA

Juhlan jälkeen jatkamme!

TOINEN POIKA Ja housut pois joka mies että välähtää! Menevät lähteelle päin .