Kivesjärveläiset; Simo Hurtta; Bellerophon   By: Eino Leino (1878-1926)

Eino Leino

1901, 1904, 1919.

SISÄLLYS:

KIVESJÄRVELÄISET. Kertovainen runoelma

SIMO HURTTA

Ensimmäinen sarja

Häät Hovilassa Erkki Pehrsson Sipo Nevalainen Papin pakinoilta Hurtta matkustaa Vornan virsi Hurtan koskenlasku Isä ja poika Irja Eljas Iochman Hovilan pirtti Voudit Hyökkäys Sykön virsi Hurtan kosto

Toinen sarja

Kohtalon kellot Kuninkaihin Kotikuria Pietari Haerkepaeus Valju vaimo Pirkko Jumalan myrsky Malla Turunkorva Henkiherra Arnkil Hurtan läksijäiset Irjan kuolo Kainuun hävitys Rauha

BELLEROPHON

Pegasos Helikonin immet Hippokrene Najaadi Jumalten kirot Sophrosyne Sankarin uni Neien surma Khimaira Kiusaus Hornan hovi Polyhymnia Tähti yö Taivasratsastus Sankarilaulu Moirat

KIVESJÄRVELÄISET

Kertovainen runoelma

(1901)

ENSIMMÄINEN LAULU.

Suomi, surun, soiton maa ja laulun laaja manner, juhlakenttä jumalten ja tanhujuoksun tanner!

Kaikui ennen kannel täällä, soip' on sodan torvet, paloi vainovalkeat ja punoittivat korvet.

Painui myöskin auran kynsi syvään kivimäkeen, syvemmälle luonnon synnyt Suomen kyntöväkeen.

Juotiin vettä virsun alta, petäjäistä syötiin, metsän anti ammuttiin ja kauppiloille myötiin.

Tuhat noista tutkelmata kertoella voinen. Toki nyt on tarinamme aihe aivan toinen.

Kaiu ei nyt kanteleet, ei soita sodan torvet, kuuluu tiuvut, kulkuset, kun kuurassa on korvet.

Vaan kun vettä soudetaan, niin maalipurret seilaa, salmet tyynnä soiluvat ja mamselit ne peilaa.

Rahaa on kuin ruumenta ja ruokaa niinkuin puuta, ruoan väliin kastetahan kaulaa sekä suuta.

Eikä vettä, huitua nyt hulju hyvät maijat, Ranskan viinit virtoaa ja Saksan sampankaljat.

Hei, ken mielii kestihin, se olkoon tervetullut, köyhä niinkuin rikaskin, niin viisahat kuin hullut!

Pannaan pöytä koreeksi ja piika uutta tuomaan; Kivesjärven ruukissa on ruokaa sekä juomaa.

Iloinen on isäntä ja rouva ylen sorja, ei sen sormet työssä kulu, kaikki tekee orja.

Pytinki on pitempi kuin Ämmäkosken silta. Aamu kun on tässä päässä, toisessa jo on ilta.

Toisessa kun päässä vasta herrat yötä hummaa, toisessa jo piikatytöt aamiaista hommaa.

Ympärillä koivikot ja lehtovieret vilppaat, kelpaa niillä juoksennella leskistä ja hilppaa!

Kunnahalla männikkö ja männikössä maja, pakopaikka lempiväin ja pullonpauke paja.

Hyvä siit' on katsoa myös kuinka aamu koittaa, kuinka Kivesjärven päällä päivä sumut voittaa,

saaret sadat selviää ja aavat avaroituu, niemen päihin töllit sekä talot taajat koituu.

Siin' on Kivesjärven kylä. Kylässä on kansa, korven kylmän kuokkija ja tuttu tervastansa.

Kukin elää omallaan, ei verkaa eikä velkaa. Toki ruukin tultua jo toinen aika alkaa.

TOINEN LAULU.

Astui ulos aamulla se Anja rouva nuori, päivä metsät punasi ja välähteli vuori.

Kuinka lie hän herännytkin kesken kesä untaan, valella hän virrall' aikoi käsivartten luntaan.

Astui pitkin metsätietä Anja rouva sorja, kastehelmet karisi ja notkui varsi norja.

Tuli hän virran vieremälle, katsoi veden pintaan, näki kuvan kaunokaisen, nousi riemu rintaan.

Kaunis oli Anja rouva, muita kaunihimpi, nainen naitu mieleltään, mut muodoltaan kuin impi.

Kaksi huulta punaista kuin marjat alas paistoi. Voipa miestä miekkoista, ken niiltä suukon maistoi!

Silmät suuret, ruskeat kuin metsälammen laine, jossa uinuu ulpukat. Mut varo, kulkevainen!

Rimpi viekas pettävi. Äl' astu lammen rantaan! Povessansa kuolemata sammal kaunis kantaa.

Kyllikseen kun katsellut hän oli virran kuvaa, hyvillä mielin hymyvää, kuin omena punastuvaa,