Kommunistinen yhteiskunta vuonna 2000 Jatkoa ja vastaus Edward Bellamyn romaaniin "Vuonna 2000"   By: Richard Michaelis (1839-1909)

JATKOA JA VASTAUS EDWARD BELLAMYN ROMAANIIN "VUONNA 2000"

Kirjoittanut Richard Michaelis

Saksasta suomentanut H. K.

Ensimmäisen kerran julkaissut Arvi A. Karisto 1909.

Tekijän alkulause.

Jokainen pyrkimys etsiä totuutta ja aikaansaada parannusta oloissamme ansaitsee tunnustusta silloinkin, kun emme voi hyväksyä suuntaa ja ehdotettuja toimenpiteitä. Herra Edvard Bellamyn kirja "Vuonna 2000" on yritys parantaa ihmiskunnan tilaa ja on senvuoksi kiitosta ansaitseva; mutta jos me hänen parannusehdotuksiltaan riisumme sen kimmeltelevän vaipan, johon hän on ne pukenut, ei jää jälelle muuta kuin silkkaa kommunismia. Ja tämä on kaikkialla, missä se on otettu käytäntöön ilman uskonnollista pohjaa, osottautunut mahdottomaksi toteuttaa.

Chicago on viimeisinä neljänätoista vuonna ollut kommunistisen ja anarkistisen liikkeen keskustana Yhdysvalloissa. Kun minä toimittamassani lehdessä "Freie Presse" puolustin niitä perusaatteita, joilla amerikalainen valtio olemus lepää, Europan liiaksiasutuista teollisuusmaista maahan kuljetettuja oppeja vastaan, tutustuin niin hyvin näihin kuin noiden yhteiskunnanpelastajien houreisiin ja omituisuuksiin, jotka aivan täydestä todesta luulivat, että heidän hallussaan muka oli jokin aivan varma parannuskeino, jonka avulla he eivät tekisi täydelliseksi ainoastaan kaikkia inhimillisiä laitoksia vaan vieläpä itse ihmisetkin.

Herra Bellamy edustaa sentään maltillisempia mielipiteitä kuin mitä monet muut ovat opettaneet; mutta hänellä on Chicagon kommunistein ja anarkistein kanssa yhteistä se, että hän on käynyt kykenemättömäksi oikein arvostelemaan nykyajan laitoksia, oloja ja ihmisiä, että hän katsoo aivan liian vähäisiksi ne esteet, jotka vaikeuttavat hänen ehdottamiensa muutosten toimeenpanoa, että hän todella uskoo, että hänen valtioilmalinnansa tuossa tuokiossa muuttuvat tosikuviksi ja että hän asuttaa pilviparatiisinsa enkelien kaltaisilla olennoilla, jotka ovat päässeet kaikista inhimillisistä heikkouksista eivätkä missään tapauksessa tekisi mitään vääryyttä. Oletus, että miehet ja naiset kommunistisessa valtiossa kokonaan vapautuisivat itsekkyydestä, kateudesta, vihasta, luulevaisuudesta, riidanhalusta ja vallanhimosta, on yhtä järkevä tai järjetön kuin otaksuminen, että ihminen voi nukkua 113 vuotta ja sitte herätä yhtä nuorena ja voimakkaana kuin oli maata mennessään.

Mitä kummallisia toimenpiteitä yhteiskunnanpelastajat toisinaan ehdottavatkaan! Joh. Most tahtoo yhdenvertaisuuden nimessä ensin ottaa hengiltä ne, jotka eivät kaikissa asioissa ole samaa mieltä kuin hän. Sitte hän poistaisi kaikki lait ja virkamiehet ja päästäisi sitten luonnon vapaasti irralleen.

Herra Bellamy taasen tahtoisi, niinikään yhdenvertaisuuden nimessä, riistää kaikilta kelvollisilta ja ahkerilta työmiehiltä melkoisen osan siitä, mitä he työllään ovat ansainneet, ja jakaa sen kykenemättömille, tuhmille ja laiskoille työmiehille, ja tämä olisi sitte sitä, mitä Herra Bellamy nimittää oikeudeksi ja yhdenvertaisuudeksi.

Ja saavuttaakseen tämän otaksutun "tasa arvoisuuden" täytyisi herra Bellamyn luonnollisesti uhrata vapaa kilpailu, tuo jättiläisvoima, joka on nostanut meidät kaikki ja herra Bellamyn meidän kanssamme sille korkealle sivistys ja siveellisyystasolle, jolla ihmiskunta nyt on. On totta, että vapaan kilpailun seurauksena on ollut ja vieläkin on suuria väärinkäytöksiä. Mutta jokainen järjestelmä voi johtaa väärinkäytöksiin, ja se seikka, että jotain asiaa väärinkäytetään, ei ollenkaan todista, että asia itsessään olisi huono.