Kuningas Richard Toinen   By: William Shakespeare (1564-1616)

Kirj.

William Shakespeare

Paavo Cajanderin suomennos ilmestyi v. 1905.

Näytelmän henkilöt:

KUNINGAS RICHARD TOINEN. EDMUND LANGLEY, Yorkin herttua. JUHANA GAUNT, Lancasterin herttua. HENRIK BOLINGBROKE, Herefordin herttua. AUMERLEN herttua, Yorkin herttuan poika. THOMAS MOWBRAY, Norfolkin herttua. SURREYN herttua. SALISBURYN kreivi. Kreivi BERKLEY. BUSHY, BAGOT, Kuningas Richardin lemmikkejä. GREEN, NORTHUMBERLANDIN kreivi. HENRIK PERCY, hänen poikansa. Loordi ROSS. Loordi WILLOUGHBY. Loordi FITZWATER. CARLISLEN piispa. WESTMINSTERIN abotti. Loordi marsalkka ja toinen loordi. Sir PIERCE EXTON. Sir STEPHEN SCROOP. Walesilaisen sotajoukon päämies. Kuningatar, kuningas Richardin puoliso. Glosterin herttuatar. Yorkin herttuatar. Kaksi kuningattaren hovinaista. Loordeja, airuita, sotaherroja, sotureita, puutarhureita, vanginvartija, lähettiläs, tallirenki ja seuralaisia.

Tapaus eri paikoissa Englannissa ja Walesissa.

ENSIMMÄINEN NÄYTÖS.

Ensimmäinen kohtaus.

Lontoo. Huone kuninkaanlinnassa.

(Kuningas Richard tulee seurueineen, Juhana Gaunt ja muita ylimyksiä hänen seurassaan.)

KUNINGAS RICHARD. Juhana Gaunt, ikä arvoinen Lancaster, Valan ja takuun mukaan toitko tänne Kopean poikas, Henrik Herefordin, Ajamaan tuota röyhkää kannettaan, Jot' äsken meill' ei ollut aikaa kuulla, Thomas Mowbrayta, Norfolkia vastaan?

GAUNT. Sen olen tehnyt, armollinen herra.

KUNINGAS RICHARD. Ja lisäksi, oletko tiedustellut, Kanteeseen syynäkö vain vanha viha Vai, niinkuin kelpo kansalaisell' aina, Pätevä, varma tieto petoksesta?

GAUNT. Mikäli tutkia ma voin, niin syynä Ei vanha viha lie, vaan ilmi vaara, Jonk' uhkaavan hän kuningasta luulee.

KUNINGAS RICHARD. Sisähän heidät tuokaa. Silmä silmää Ja otsa otsaa vastaan vapahasti Haastelkoon syyttäjä ja syytetty. (Muutamia seuralaisia poistuu.) Kopeat ovat ja, kun kuohuu veri, Rutot kuin tuli, kuurot niinkuin meri.

(Seuralaiset palajavat, mukanaan Bolingbroke ja Norfolk.)

BOLINGBROKE. Mont' onnen vuotta taivas suokoon teille, Suurvaltias ja armollinen herra!

NORFOLK. Lisätköön päivä toisen päivän hyvää, Siks että taivas, maalle kateissaan, Kruunuunne liittää kuolemattomuuden!

KUNINGAS RICHARD. Suur' kiitos vaan! Mut toinen teistä mairii, Se aikeistanne nähdään, toisianne Maankavalluksesta kun syytätte. No, lanko Hereford, mik' on sulla kanne Thomas Mowbrayta, Norfolkia vastaan?

BOLINGBROKE. Ensinkin todistajaks otan taivaan; Nöyrästä alamaisen rakkaudesta, Kuninkaan kallis onni huolenani, Vapaana kaikest' ilkivihasta Teen kanteen tässä ruhtinaani kuullen. Nyt, Thomas Mowbray, sinun puolees käännyn; Tervehdykseni huomaa: minkä lausun Ruumiini siitä vastaa päällä maan Tai kirkastettu sielu taivahassa. Sin' olet petturi ja pilttomies, Siks liian hyvä, eloon liian huono. Jot' ihanampi helo ilman täyttää, Sit' ilkeemmiltä siinä pilvet näyttää. Ja vielä kerran, tuoden tekos ilmiin, Sua sanon petturiksi suoraan silmiin. Näin mitä kieli lausuu, miekka saa, Jos kuningas niin sallii, vahvistaa.

NORFOLK. Puheeni kylmyys älköön soimatko Mun kiivauttani. Ei akkasota, Ei kahden torakielen herjahuudot Voi tätä meidän riitaa ratkaista; On kuumaa veri siitä jäähtyäkseen. Niin laimeaa ei malttini tok' ole, Ett' aivan suuttomaksi mykistyisin. Ensinkin majesteetin vuoks en julkee Kannustaa puhettani täyteen lentoon; Se kiltois, kunnes takaisin tuon suuhun Petoksen työntänyt ois kaksin kerroin, Kuninkaalliseen vereen katsomatta. Niin, jos ei valtasukua hän oisi, Ivaisin häntä, silmiin sylkisin. Sanoisin konnaks, salapurijaksi, Varmuudeks vielä etuvoitteen soisin Ja hänet yltäisin, vaikk' ylös Alppein Lumiseen huippuhun mun tulis juosta Tai muuhun seutuun asumattomaan, Mihin on koskaan uskaltanut britti. Uskollisuuttani tää seikka tukee: Kautt' autuuteni, valheita hän lukee.