Lalli Murhenäytelmä viidessä näytöksessä   By: Evald Ferdinand Jahnsson (1844-1895)

Murhenäytelmä viidessä näytöksessä

Kirj.

EVALD FERDINAND JAHNSSON

Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki, 1873.

Jäsenet:

HENRIK, Upsalan pispa. ANDRAEAS, Benediktinein priori. JOHANNES, munkki, kaniikki Upsalassa. MAUNU, ritari, Ruotsin valloitus armeijan päällikkö. KITKA, kihlakunnan vanhin. NYYRI, hänen vaimonsa. LALLI, rikkain Suomen ylimyksistä. KERTTU, hänen vaimonsa. ILMARI, heidän 6:vuotias poikansa. SORRI talonpoikia. TARVO KAARLO, Pispa Henrikin palvelia. TAIMO, Lallin palveluksessa.

Vanha tietäjä, Kaksi lähettilästä, Töllin isäntä ja emäntä ja heidän lapsensa, Miehiä Lallin palveluksessa, Munkkeja, Ritareita, Ruotsin sotureita, Suomalaisia talonpoikia ja Naisia.

ENSIMÄINEN NÄYTÖS.

Ensimäinen Kohtaus.

(Näyttämö kuvaa: Kitkan talon pihaa. Vasemmalla näkyvät talon asuinhuoneet, oikealla ja perällä synkkä metsä. Keskellä pihaa seisoo vieretysten kaksi pitkää kuusta, joiden juurelle on rakettu matala kivi alttari. Alttarilla seisoo nauhoilla sidottuna oinas.)

KITKA, suuri teurastus veitsi kädessä, on polvillansa alttarin edessä ja katsoo hartaasti taivasta kohti. Hänen sivullansa VANHA TIETÄJÄ, polvillaan suuren rummun edessä. SUURI JOUKKO MIEHIÄ ja NAISIA kulkee avarassa ringissä kuusten ympäri, laulaen:

Ukko Jumala, Hurskas Jumala, Väkevä Luoja! Ilman kantaja, Lahjain antaja Kansojen suoja! Oi, kuule meitä Ukko! Oi, auta meitä Ukko!

Yli jumala, Ukko Jumala Vihasi heitä! Ilman kantaja, Lahjain antaja Varjele meitä! Oi, kuule meitä Ukko! Oi, auta meitä Ukko!

KITKA (Juhlallisesti). Nyt ompi hartauden hetki läsnä Ja Ukon mieltä sopii tutkistella, Jos on hän vihastansa luopunut Ja meihin uudestansa suostunut. Siis polvillanne häntä rukoilkaa, (Kaikki lankeevat polvillensa.) Hän mielen mieluisan ett' ilmoittaa Ja että väkevänä turvanamme Hän tahtois olla meille tuskissamme!

(Hetken äänetönnä oltuaan iskee hän teurastusveitsensä oinaan rintaan. Oinas kaatuu vasemmalle kyljellensä.)

KITKA (Tuskistuneena). Haa! vasemmalle!

(Hän vaipuu alttarille. Kansa osoittaa hämmästystä. Sill'aikaa lyö Vanha tietäjä rumpua, niin että rummunnahalla oleva solki hyppii ylös alas.)

VANHA TIETÄJÄ (Kolkosti, herjettyään lyömästä). Kaarneen piirihin, Jok' ompi onnettomin kaikista, Jäi arpa!

(Kansa osoittaa uudestaan hämmästystä. Hetken äänettömyys:)

KITKA (Hyökkää seisaallensa ja viskaa teurastusveitsensä alttarille). Kurjuuttasi itkemään Taas lähde kansa, onnen heittämä! Sun kärsimykses taakkaa helpoittaa Ei tahdo vielä taivahinen Ukko Eik' ottaa murheen vaippaa hartioiltasi Hän yhä suuttunut on sinulle Ja hartaat avunhuutos hylkää hän. Voi, on sun kohtalosi tukala, Kun heitti sinun korkein jumala Nojalle oman kovan onnesi Ajalla, jolloin hänen avustaan Ois sulla ollut tarvis suurempi Kuin ennen milloinkaan! Mut keinoa En keksiä voi toista parempaa, Kuin että yhä rukouksilla Ja antimilla mitä runsaimmilla Me koetamme häntä lepyttää Ja suositella siksi että luopuu Hän vihastansa turmiollisesta. Kun taivaalliset joskus julmistuvat On nöyryys paras keino ihmisillä!

(Kansa, joka on noussut seisaallensa ja suruisella mielellä kuunnellut Kitkan puhetta, lähtee murhettansa osoittaen pois. Vanha tietäjä seuraa kansaa.)

KITKA (Jäätyään yksinään). Jos on hän kuollut, jota odotan, Niin viimeisen ma toivon kadotan. Ell'ei hän pian saavu kotia, Niin ompi täällä kaikki hukassa!

(Hän menee verkkaan taloansa kohti.)

Toinen Kohtaus.

(Asuinpirtti Kitkan talossa. Pirtissä sivu ja peräovi. Sama paikka Näytöksen loppuun asti.)

KITKA ja LALLI.

KITKA (Istuu huolellisna pöydän ääressä). LALLI (Astuu sisään).