Lukemisia lapsille 2   By: Zacharias Topelius (1818-1898)

Kirjoitti Z. Topelius.

Tekijän luvalla suomennettu.

Kuvilla varustettu painos.

2:nen osa.

Ensimmäisen kerran julkaissut Werner Söderström 1893.

Toisen osan sisällys:

Esipuhe kaikille hyville lapsille.................. siv. 1. Pojalle............................................ " 5. Tytölle............................................ " 9. Kallis kysymys..................................... " 12. Pikku Valtterin merkilliset vaiheet................ " 17. Luistelija......................................... " 60. Uuden vuoden yö.................................... " 65. Luonnon salaisuus.................................. " 68. Kun ruusuilla maataan.............................. " 75. Adalminan helmi.................................... " 81. Poika Raahesta..................................... " 92. Kevään satu........................................ " 99. Koivujen juurella.................................. " 101. Syyslaulu.......................................... " 103. Aallottaren jäljet................................. " 104. Satu Rutimosta ja Pilviparrasta.................... " 109. Suojelusenkeli..................................... " 119. Saul ja David...................................... " 153. Kirkkaalla jäällä.................................. " 156. Verna Roosa........................................ " 158. Valvaan kynä....................................... " 161. Sampo Lappalainen.................................. " 169. Joululaulu......................................... " 184. Satu seitsemästä sisaruksesta...................... " 186. Varpunen Joulu aamuna.............................. " 189. Urholan linna...................................... " 191. Lintu sininen...................................... " 197.

ESIPUHE KAIKILLE HYVILLE LAPSILLE.

Olipa kerran lintu Suomen metsässä. Hän lauleli hongille ja kuusille, koivuille ja pihlajille; kissankello niityllä kuuli hänen äänensä ja ruo'ot rannalla kuuntelivat hänen laulujansa. Hänen oikea kotonsa oli tuo suuri erämaa, taivaan pilvet olivat hänen veljensä ja sisarensa, kellahtava kanervikko hänen kätkyensä ja tuulet ja aallot hänen lapsuutensa kehtolaulut.

Silloin enkeli käveli metsässä ja sanoi lintuselle: lauleleppas lapsille!

Lintu sanoi: minun ääneni on heikko; tokkohan lapset kuuntelisivat minua?

Enkeli sanoi: laulele sydämmesi pohjasta, niin he kuuntelevat sinua.

Mitä ma laulan? kysyi lintu.

Enkeli vastasi: lauluja ja satuja. Laulele Jumalan ylistystä; laulele Hänen kaikkivaltiaisuudestansa ja Hänen hyvyydestänsä. Laulele luonnon ihanuudesta ja Luojan viisaudesta; laulele, kuinka Jumalan henki vallitsee mailmassa ja vaikuttaa kaikki kaikissa. Laulele myöskin siitä hyvästä, jota löytyy maan päällä, hurskaudesta ja hyvistä avuista, rohkeudesta ja vilpittömyydestä, nöyryydestä ja armeliaisuudesta. Laulele vapaasti ja iloisesti. Laulele päivänpaistetta itse surunkin yöhön, mutta laulele aina jalosti, että jääpi niinkuin heijastus korkeudesta elämän rajuimpiinkin leikkeihin.

Lintu sanoi: hyvä enkeli, tahtoisin mielelläni täyttää tahtosi. Mutta sinä tiedät minut vähäpätöiseksi olennoksi, puuttuvaiseksi, tiedät minut ainoastaan yhdeksi monesta tuhannesta suuressa metsässä. Kuka on antava minulle voimaa niin tärkeään toimeen kuin laulaminen lapsille on? Eiköhän lapset kuulu Jumalan valtakuntaan? Ja sinä tahdot, että minä, joka kannan maan tomua, siivilläni ja myrskyjä sydämmessäni, puhuisin Jumalan valituille!