Lukemisia lapsille 8   By: Zacharias Topelius (1818-1898)

Kirjoitti Z. Topelius.

Tekijän luvalla suomennettu.

Kuvilla varustettu painos.

8:as osa.

Ensimmäisen kerran julkaissut Werner Söderström 1897.

SÄILYTÄ KRUUNUSI

Oi, pikku ystävä, armahainen, Sa suojaa enkelin etsi vainen! Sua taivas hellivi lapsenaan, Sä kannat tiedotta kruunuaan. Säilytä kruunus! Säilytä kruunus!

Viel' synti pahoine aatteinensa Sun luokses saapuvi pauloinensa. Se aarrettas sulta vainoaa Ja aamun yöks' tehdä haluaa. Säilytä kruunus! Säilytä kruunus!

Kun sanat kuulet: on ikää sulla, Et lapsen laill' elä rukoilulla, Et rakkaudella, uskollasi, Oot aikaihminen kasvultasi: Säilytä kruunus! Säilytä kruunus!

Sä aina säilytä taivahasi, Ja älä unhoita Jesustasi! Sun riemus, murehes kevyet Kuin aamukastehet keväiset! Säilytä kruunus! Säilytä kruunus!

Niin moni kruunuas haluaisi, Jos etsimällä sen omaks' saisi, Niin moni turhasti etsii vaan. Sua taivas hellivi lapsenaan! Säilytä kruunus! Säilytä kruunus!

KESÄNKYLÄN SYYNE.

Kesänkylän asukkaat pitivät paljo koreista nimistä. Kun suutari sai kuulla, että räätälin pojalle oli annettu nimeksi Ahasverus, tuli hän kateelliseksi ja nimitti poikansa Zefyrinukseksi. Sitte sai räätäli tytön ja antoi sille nimen Eufrosyne. Suutari tuli jälleen kateelliseksi ja ajatteli itsekseen: Onpa nyt sitte naskalin ihme, jollen minä löytäisi hienompaa nimeä almanakasta! Hän haki ja haki, kunnes hän vihdoin syyskuun 8:n päivän kohdalta ruotsalaisesta almanakasta löysi nimen Mormessa. Se oli merkillinen nimi! Kellään kristityllä ei ollut ennen sellaista nimeä ollut. Sillä syyskuun 8 päivänä oli ennen aikaan pidetty messu Jumalan äidin, Neitsyt Marian, kunniaksi ja senvuoksi oli se päivä saanut nimen morsmessa, joka on suomeksi äidin messu.

Mutta suutarin mielestä oli nimi oikein hienon hieno ja niin sai pikku tyttö nimekseen Mormessa. Mutta olikos kyläläisillä aikaa niin pitkien nimien lausumiseen? Ahasverusta rupesivat he sanomaan nimellä Sveru, Zefyrinuksesta tuli Rinu, Eufrosynestä Syyne ja Mormessa sai nimekseen Morsa, sillä »Messa» maistoi kaikkien mielestä niin kirkolle, ettei se sopinut oikein ihmisen nimeksi.

Jonkun ajan perästä kuoli suutari ja vähä sen jälkeen kuoli räätälin vaimo. Silloin ajattelivat leskeksi jääneet, että heistä voisi tulla pari, koska kerran olivat naapureja, ja niin meni räätäli suutarin lesken kanssa naimisiin. Silloin joutuivat kaikki neljä lasta, Sveru, Rinu, Syyne ja Morsa, yhteen ja tulivat tavallaan sisaruksiksi, mutta oikeita sukulaisia heistä ei tullut, sillä olihan heillä, kahdella ja kahdella, eri isä ja äiti.

Kuitenkin olisivat he varmaankin vähitellen sopineet yhteen, ellei suutarin leski, joka nyt oli räätälin rouva, olisi ollut aika äkäpussi. Räätälin entinen vaimo oli ollut siivo, mutta nyt joutui räätäli »tohvelin alle», eli oikeammin »polvihihnan alle», jonka uusi vaimo oli tuonut mukanaan suutarin työpajasta. Se oli peloittava hihna ja sen vaikutuksesta oli se seuraus, että räätälin uusi vaimo tuli isännäksi talossa.

Ei sitä aina voi niin tarkkaan tietää, kehen lapset tulevat. Räätälin lapsista oli Sveru äkäluontoinen ja Syyne lauhkealuontoinen; suutarin lapsista oli Riinu lauhkealuontoinen ja Morsa äkäluontoinen. Molemmat lauhkealuontoiset lapset olivat tavallisesti yhdessä ja elivät hyvässä sovussa; molemmat äkäluontoiset tappelivat parhaastaan keskenään, mutta olivat joskus yhdestä puolin lauhkealuontoisia lapsia kiusatakseen.