Lyyli Viisinäytöksinen näytelmä   By: Elviira Willman-Eloranta (1875-1927)

VIISINÄYTÖKSINEN NÄYTELMÄ

Kirjoittanut Elviira Willman

Ensimäisen kerran esitetty Suomen Kansallisteatterissa 25 p. HELMIKUUTA 1903.

Näyttelemislupa pyydettävä tekijältä.

Ensimmäisen kerran julkaissut Yrjö Weilin 1903.

HENKILÖT

SIIVONEN, työmies..............................Hra I. Lattu. SIIVOSKA.......................................Rva O. Salo. LYYLI, heidän tyttärensä.......................Nti L. Högdahl. TOLOSKA } {Rva M. Leino. LINDBERGSKA } { " K. Suonio. VIRTASKA } työmiehenvaimoja................{Nti C. Silén. ALASINSKA } { " M. Lähteenoja. BÄCKLUNDSKA } { " H. Granfelt. BÄCKLUND, nuori työmies, palvelee sotaväessä...Hra I. Kainulainen. HELENA.........................................Nti E. Malm. IIDU } { " A. Hildén. HILMA } kolme lasta...........................{ AKKU } { MANDA..........................................Nti A. Auer. VOSSIKKA.......................................Hra O. Tuulos. BIRGER EKMAN } { " K. Veckman. BERGENSTRÅLE } lääketieteen kandidaatteja.....{ " P. Ahlman. ALLINEN } { " E. Kilpi. TALONMIEHEN VAIMO..............................Nti E. Niska.

AIKA: nykyinen, tapahtuu HELSINGISSÄ.

ENSIMÄINEN NÄYTÖS.

Siivosen huone. Perällä ovi, joka johtaa porstuaan, oikealla keltainen kakluunihella, pari sänkyä, rottinki varjostin punaisella kankaalla vuorattu, seinällä Kristus ristinpuussa, Runebergin ja Topeliuksen kuvat; vasemmalla ikkuna, sen edessä pöytä, jolla myrtti; sohva, kirjahylly nurkassa. Huone on hyvin siisti. Lapsen vaunut. Kakluunin pellinnuorassa lapsen vaatteita kuivumassa.

1 kohtaus.

SIIVOSKA. VIRTASKA.

SIIVOSKA.

Istukaa nyt toki, Virtaska! Eihän teidän niin kova kiire ole. Minä kaadan teille kahvia.

VIRTASKA.

Ei minulla aikaakaan olisi, kun on lauantai ilta ja isä tulee tuossa paikassa kotia työstä. Minä toin nyt sen pyykin, joka oli pestävänä. Kova työ niissä vaatteissa oli, kun olivat niin likaiset. Tuota, minun täytyi antaa ne paikkaajalle, koska olivat rikki. Tässä ne nyt olisivat: kuusi paitaa ja neljä paria alushousuja ja kaksi villaröijyä ja viisi paria sukkia ja kaksitoista nenäliinaa. Katsokaa nyt itse!

SIIVOSKA.

Hyvä on. Kyllä minä teidän työnne tunnen.

VIRTASKA.

Ei hierominen niinkään lystiä ole, kun kädet ovat veriset entisten pyykinpesujen jälkeen, ettei tahdo saada yöllä nukutuksi, niin ne pakottavat. Kun rantimienkin pitää olla niin turvoksissa, ettei röijynhihaa aamulla yllensä saa. Peseppäs sitten aina puhtaaksi hiestyneitä, tahraisia vaatteita.

SIIVOSKA.

Kun oikein ajattelee, niin minusta tuntuu väliin, kuin eivät ihmisparat ehtisi huoahtaa, niin heidän täytyy tässä maailmassa rehkiä. Maailmassa eletään, ja maailman touhunnassa unohdetaan se, mikä kalleinta on, sielun rauha.

VIRTASKA.

Voi, kun minun tekee oikein hyvää kuulla, että sunnuntaiaamuna Siivonen nousee selvänä miehenä vuoteeltaan ja laulaa lapsensa ja vaimonsa kanssa hengellisiä lauluja. Ei monessakaan perheessä niin tehdä.

SIIVOSKA.

Kyllä Herra meitä tähän asti on hyvin johdattanut, ja maailman pahennuksesta varjellut, mutta meidän viimeinen päivämme ei ole vielä ehtoolla, ja paljon voi vielä muuttua, kun lapsetkin tulevat suuriksi.

VIRTASKA.

Onhan teillä vaan yksi tytär. Olisi edes poika.

SIIVOSKA.

Kyllä tyttäretkin voivat äidin sydäntä survoa, älkää sanoko! Kuinka moni on saanut tyttärensä turmeltuneena kotiinsa, varsinkin meikäläisistä.

VIRTASKA.

Ei luulisi sentään, että kaikki olisi ollut turhaa, kun on parhaansa mukaan koettanut.

SIIVOSKA.