Lyyra ja paimenhuilu Runosuomennoksia   By: Veikko Antero Koskenniemi (1885-1962)

Runosuomennoksia

V. A. Koskenniemi

WSOY, Porvoo, 1917.

SISÄLLYS:

Kauneus ( Charles Baudelaire ) Ihminen ja meri ( Charles Baudelaire ) Haamu ( Charles Baudelaire ) Kissa ( Charles Baudelaire ) Pöllöt ( Charles Baudelaire ) Sokeat ( Charles Baudelaire ) Valo ( F. W. Bourdillon ) Monte Mariolla ( Giosuè Carducci ) Lumisade ( Giosuè Carducci ) Kysymys ( Fredrik Cygnaeus ) Yhdeksänvuotinen rauha ( Werner von Heidenstam ) Lapsuusystävät ( Werner von Heidenstam ) Ihme ( Werner von Heidenstam ) Sodanjumala ( Werner von Heidenstam ) He kaksi ( Hugo von Hofmannsthal ) Ruusulle ( Friedrich Hölderlin ) Vuorimies ( Henrik Ibsen ) Rukous ( Johannes Jörgensen ) Tanssiaisten jälkeen ( Detlev von Liliencron ) Siinäkö kaikki? ( Detlev von Liliencron ) Lapsuuden ajoilta ( Detlev von Liliencron ) Syvä kaipaus ( Detlev von Liliencron ) Illan tullen ( Alice Meynell ) Rolla ( Alfred de Musset ) Peikon kosto ( J. J. Wecksell ) Kevään valveutuminen ( Émile Verhaeren ) Kaksi kuninkaanlasta ( Émile Verhaeren ) Kaksinpuhelu ( Paul Verlaine ) Spleen ( Paul Verlaine ) Suden kuolema ( Alfred de Vigny ) Loppuballaadi ( Francois Villon )

KAUNEUS

Charles Baudelaire

Olen kaunis ma kuin uni kivinen vain ja mun rintaani vastaan on riutunut monta. Mut lempeä mykkää ja loppumatonta olen ruokkinut rinnassa runoilijain.

Kuin sfinksi oon ikuinen arvoitus, mull' on jääsydän, joutsenen valkeus. Vihaan liikettä, leikkiä linjojen ja koskaan ma itkenyt, nauranut en.

Ja mun muotoain ylpeää runoilijat öin päivin niin hartaina tutkivat ja mun ongelmaani he tulkita halaa.

Sillä vastaan hiljaista rakastajaa iki ihmeitä silmäni kuvastaa, minun silmäni, joiss' ikikirkkaus palaa.

IHMINEN JA MERI

Charles Baudelaire

Meri, vapaa mies, on parahin ystäväs. Kun katsot aaltoin ikuista vyörinätä, sa katsothan kuin itseäs, elämätä ja omaa mittaamatonta syvyyttäs.

Niin mielelläs sa itsehes syvennyt ja kuvaas käsin ja silmin tapailet sa ja usein hurjaa huutoa kuuntelet sa, jok' on sun poves pohjasta vyörynyt.

Niin ihmeelliset ootte te kumpikin. Sa ihminen, sun syvyyttäs tunne emme. Meri, turhaan rikkauttasi tapailemme. Te salaatte omanne mielin kateisin.

Niin ootte käyneet vuodet tuhannet te sotaa ilman sääliä, armontöitä. Niin rakastatte kuoloa, kauhun öitä, te veriviholliset, te veljekset!

HAAMU

Charles Baudelaire

Kuin enkeli kepein siivin sun vuoteellesi hiivin, yön tullen hämärän sun uness' yllätän.

Sua suutelen, armahin, hienoin ma suudelmin kuudan vienoin ja kuin käärme kostehin ja kylmin, petollisin.

Taas koitteessa kalpean aamun näät väistyvän valkean haamun tulen illalla jällehen.

Saa toiset lemmellä koittaa sun nuoren olentos voittaa, minä valtaan kauhulla sen!

KISSA

Charles Baudelaire

Lepää, kaunis kissani, rinnallain ja käpäliis kyntesi salaa. Suo mun katsoa, silmiis sukeltain, missä malmi ja agaatti palaa.

Kun sormeni päätäsi sivelee ja selkääs pehmeätä ja kun väristen käteni koskettelee sinun ruumistas sähköisätä,

näen hengessä naiseni. Hänelläkin sama katse on, peto suloinen, syvä, kylmä kuin säilä viiltävin,

ja päästä aina jalkoihin sama tuoksu niin hieno ja vaarallinen ylt'ympäri ruskean ruumihin.

PÖLLÖT

Charles Baudelaire

Kuin kummat jumalankuvat he istuvat rinnakkain ali' oksien tuuheain tulisilmin, he uneksuvat.

He istuvat paikoillaan, kunis saapuu ilta ankee ja vinosti säteet lankee ja hämärä käy yli maan.

He viisaalle opettelee: hyvä syrjään istahtaa, miss' ei meluten hälyä kansa.