Matka-kuvaelmia Englannista   By: Otto Funcke (1836-1910)

Kirj.

Otto Funcke

Suomennos.

Helsingissä 1886, G. W. Edlund, kustantaja.

J. C. Frenckell'in ja Pojan kirjapainossa, 1886.

SISÄLLYS:

Esipuhe.

Matka Englantiin.

1. Pahoja matkaenteitä 2. Siirtolaisten parissa 3. Englanti näkyvissä

Silmäänpistävät kansalliset omituisuudet.

1. "En vaan Englantiin!" 2. Hauskasti pettynyt odotuksissani 3. Elämä Lontoon kaduilla

Pyhäpäivän vietto Englannissa ja Saksassa.

Spurgeonin tabernaakkelissa.

Sodomin sata vanhurskasta.

1. Paheiden pesät miljoonakaupungissa 2. Pelastavaiset kädet 3. "Valo loistaa pimeydessä"

Kuinka Englannissa vastustetaan juopumusta.

1. Kuka murtaa mustan portin? 2. Teetotaler'it 3. Raittius ja evankeeliumi 4. Mitä teemme me parantaaksemme kansamme koinvammaa?

Pelastus armeija.

Vakavia kysymysmerkkejä ja ajatusviivoja.

I. Mitä tulee minun saarnata? 1. Kainryhmän juurella kristallipalatsissa 2. "Me tahdomme nähdä Jesusta" II. Kuinka minun tulee saarnata? III. Hoitele vaivaisia

Oletko sinä kääntynyt?

1. "Pitkitä" tahi "ala" ? 2. Semmoinen josta kukaan ei voi säästyä

Yleinen asevelvollisuus.

1. Pelastuminen antaa halua pelastamaan 2. "Elähytä se voima, mikä sinussa on!" 3. "Monenlaiset lahjat ja yksi henki"

Rahakukkaron kääntymys.

1. "Saksalaisten täytyy kolme kertaa kääntyä" 2. "Sinun rukouksesi ja almusi ovat tulleet muistoon Jumalan edessä" 3. "Musta paikka" 4. "Pyhille ko'ottavista varoista"

Viiteselitykset.

ESIPUHE.

Eiköhän se liene maailman suurin viinipuu mikä on nähtävänä maailman mainiossa Hampton Courtin puistossa Lontoossa. Sen ikä nousee 115:een vuoteen. Runko on 80 sentimetriä ympäri mitaten, oksat ulottuvat aina 33 metrin päähän rungosta. Senpä tähden onkin sen kunniaksi rakennettu erityinen lasinen palatsi. Minä en voi unhottaa sitä ihanata näkyä, jonka tämä jättiläiskasvi melkein lukemattomine välkkyvine hedelmöineen tarjosi. Siitä saadaan nimittäin hyvinä vuosina 2,500 kunnon rypälettä; niin kertoi meille oikein jalon ylpeänä tämän aarteen vartija ja hoitaja. Mutta sen onnellinen omistaja on maan hallitsija, siis nykyään (ja jo 45 vuotta sitten) Victoria kuningatar. Kuitenkaan eivät rypäleet tule kuninkaalliselle pöydälle. Eipä niinkään, kullakin kolmen yhdistetyn valtakunnan vanhalla aatelisuvulla on oma määrätty oksansa. Ja oksissa kasvavat hedelmät lähetetään noille su'uille, se on vanha kaunis tapa. Kuninkaalla on omistusoikeus, mutta kruunun vasalleilla on oikeus nauttia sen omaisuutta. Kuninkaalla on ilo antaa; pääreillä ja parooneilla on ilo ottaa vastaan. Niin on viinipuu hyvin kaunis ja kuitenkin mahtava side kuninkaan ja kansan välillä.