Mestarin nuuskarasia Yksinäytöksinen huvinäytelmä   By: Robert Kiljander (1848-1924)

YKSINÄYTÖKSINEN HUVINÄYTELMÄ

Kirjoitti R. Kiljander

Ensimmäisen kerran julkaissut K. J. Gummerus 1887.

HENKILÖT

BLOM, suutari, vanhapoika. MARI, hänen veljensä tytär. VILHO, nuori kauppias, Marin sulhanen. JANNE, Blom'in kisälli.

Näyttämö kuvaa huonetta Blom'in talossa. Perällä ja molemmissa sivuseinissä ovet. Vasemmalla puolen sohva, sen edessä pöytä, jolla on sanomalehtiä ja eräs rouvas käsityö. Etunäyttämöllä oikealla puolen ikkuna valkoisine kartiinineen. Ikkunan edessä lattialla muutamia korkeita suurilehtisiä kasvia. Nuuskarasia on tuolilla.

ENSIMMÄINEN KOHTAUS.

Vilho ja Mari (istuvat sohvassa) .

VILHO. Sinä olet oikeassa, vallan oikeassa, armahani.

MARI. Niin, kuinka voi onnellista avioliittoa toivoakaan, elleivät kihlatut ole täydesti vilpittömät toisiaan kohtaan?

VILHO. Juuri samaa mieltä olen minäkin. Sinä olet siis aina ollut täydesti vilpitön minua kohtaan, Mariseni!

MARI. Niin olen. En koskaan ole tahtonut tehdä itseäni paremmaksi kuin todenperään olenkaan. Mutta kuinka sinun laitasi on, Vilho? Etkö ole sinäkään minulta mitään salannut? Teillä miehillä tavallisesti on niin avara omatunto. Sinä veitikka, teeppä heti tili töistäsi! Vastaa, onko sinulla mitään salaisuutta, jota et vielä ole Marillesi ilmoittanut?

VILHO. Minullako? Mikähän tuo olisi?

MARI. No, sitähän juuri tahdon tietää.

VILHO. Mutta minä vakuutan minun on tosiaankin mahdoton muistaa mitään, jota olisin sinulta salannut. Se pahoittaa minua, pahoittaa oikein kovasti, ellet sinä minua usko.

MARI. Suo anteeksi, armas Vilhoni! Kuinka voisinkaan sinua epäillä! Kehenkä luottaisin tässä maailmassa, ellen sinuun, mun oma sulhoni! Annathan minulle anteeksi? (Nojautuu Vilhelmin olkapäähän) .

VILHO. Oi, kuinka sievä ja suloinen sinä olet, ja kuinka oivallisen, pienen eukon minä sinusta saan! (Suutelee Maria) .

TOINEN KOHTAUS.

Edelliset. Janne (tulee oikealta) .

JANNE (itsekseen) . Voi, hyvä Jumala, kuinka herttaista ja imelätä! Kaksi kyhertävää kyyhkyisen poikaa! (Yskii) . Hm hm suokaa anteeksi jos häiritsen!

MARI. (säikähtää ja suuttuu) . Janne! Mitä sinä tahdot?

JANNE. Aion vaan kysyä, neiti hyvä, oletteko nähneet mestarin nuuskarasiaa?

MARI. Tietäisinkö minä hänen ilettävästä nuuskarasiastaan! Tuollahan se näkyykin olevan tuolilla.

JANNE. Kiitoksia! (Ottaa rasian) . Pyydän vieläkin kerran anteeksi, että häiritsin herrasväkeä hauskassa toimessanne, mutta älkää olko siitä millännekään. Pitkittäkää vaan! Hahah!

KOLMAS KOHTAUS.

Mari. Vilho.

VILHO. Häijy mies, tuo kisälli!

MARI. Hän on ilkein ihminen koko maailmassa. Hän on vihoissaan siitä, kun olen sinun kanssasi kihloissa, sillä hän lienee luulotellut, että tulisin hänelle vaimoksi, vaikka en koskaan ole voinut häntä kärsiä ja olen aina ollut hänestä hyvin välinpitämätön.

VILHO. Ahaa, hän on siis mustasukkainen!

MARI. Mustasukkainen! Vieläpä mitä! Se vaan häntä harmittaa, että tällä tavoin muutama tuhat markkaa menee hänen käsistään. Sillä hän tietää minun tulevaisuudessa saavan periä setäni, ja rahoja hän himosi eikä minua, vaikka tosin olisin voinut käydä kaupan päälle minäkin.

VILHO. Mutta etköhän tuomitse häntä liian ankarasti, kenties hän hyvinkin sinua rakastaa. Siinä tapauksessa hän toki ansaitsisi sääliväisyyttä.

MARI (hymyellen) . Kunhan et vaan sinä olisi mustasukkainen?

VILHO. Ole huoletta, minulla ei siihen ole vähääkään taipumusta. Mutta nytpä johtuukin mieleeni eräs asia, josta vuorostani saan sinua tilille vaatia. Etkö sinä itse kerran oikein todenperään käynyt mustissa sukissa?

MARI. Hyi sinua, mitä puhut!

VILHO. Älä väitä, minä huomasin sen selvään. Se oli Eva Ruususen, tuon nuoren lesken tähden, joka asuu tässä vastapäätä kadun toisella puolella. Kas vaan, sinä punastut! Kuinka saatoitkaan olla niin lapsellinen?