Metsä-kukkia Runoa ja Proosaa By: Antti Mäkinen (1857-1936)
Metsä-kukkia Runoa ja Proosaa by Antti Mäkinen is a beautifully written collection of poems and prose that truly captures the beauty and essence of nature. The author's words flow effortlessly, painting vivid imagery of the Finnish landscape and its flora. Mäkinen's deep connection to the natural world is evident in each piece, as he intricately weaves together themes of love, loss, and the passage of time. His writing is both contemplative and evocative, leaving the reader with a sense of peace and wonder. The combination of poetry and prose in this collection adds depth and complexity to each piece, creating a rich tapestry of emotions and experiences. Mäkinen's words are both haunting and poignant, resonating long after the last page is turned. Overall, Metsä-kukkia Runoa ja Proosaa is a captivating and thought-provoking read that will appeal to anyone who appreciates the beauty of nature and the power of language. I highly recommend this book to poetry lovers and nature enthusiasts alike. First Page: METSÄ KUKKIA Runon ja Proosan Kirj. LIETO [Antti Mäkinen] Tampereella, Emil Hagelberg'in ja kumpp. kirjapainossa, 1884. SISÄLLYS: I. Runoa: Elias Horebilla. Runoelma V:ssä osassa Häälauluja Jumalista II. Proosaa: Joulu yö Joulunenkeli Uuden vuoden Ukko Metsä ruusu Puolukka Hirundo Heraldika Sinivuokko Kielonen Kuusen alla, iltama hiiren pesässä Tulipalo I. RUNOA. ELIAS HOREBILLA. Runoelma V:ssä osassa. I. (Kallioluola, jonka aukeama on Horebin huipuille päin: etäältä häämöttää siintävä harjanne, jonka hartioilla pilvien usvainen verho ja lakeella valkea lumivilla väikkyy.) Elias (istuu luolan perällä, katsellen ulospäin Horebia kohden). Kuolla paremp' oisi elämää, Mi murhaa hirveämmin raatelee, Ja haudaks' sopivainen seutu tää, Joss' elo luonnon iki vaikenee: Niin, tuossa luolan kivipermannolla Sais luuni valjeta, ja ainiaan Minulta rauhass' Israeli olla Ja papit palvella sais Baaliaan. Niin, Baalia tää tuhma kansa, Astarothin luonnon palvelusta Suosii; ihmislapsi rinnassansa Tuntee tulen, mik' ei sammutusta Maasta saada voi ei tähtitaivas Tuhansin mi tuikkivaisin silmin Kuulakasna päämme päällä kiiluu, Lähettää voi tiedon kirkkautta, Mikä povess' asuvaisen hengen Rauhoittaisi: aina sydän kaipaa, Aina tyydytyst' on vailla sielu... Continue reading book >>

Metsä-kukkia Runoa ja Proosaa By: Antti Mäkinen (1857-1936)

Metsä-kukkia Runoa ja Proosaa by Antti Mäkinen is a beautifully written collection of poems and prose that truly captures the beauty and essence of nature. The author's words flow effortlessly, painting vivid imagery of the Finnish landscape and its flora.

Mäkinen's deep connection to the natural world is evident in each piece, as he intricately weaves together themes of love, loss, and the passage of time. His writing is both contemplative and evocative, leaving the reader with a sense of peace and wonder.

The combination of poetry and prose in this collection adds depth and complexity to each piece, creating a rich tapestry of emotions and experiences. Mäkinen's words are both haunting and poignant, resonating long after the last page is turned.

Overall, Metsä-kukkia Runoa ja Proosaa is a captivating and thought-provoking read that will appeal to anyone who appreciates the beauty of nature and the power of language. I highly recommend this book to poetry lovers and nature enthusiasts alike.

First Page:

METSÄ KUKKIA

Runon ja Proosan

Kirj.

LIETO [Antti Mäkinen]

Tampereella, Emil Hagelberg'in ja kumpp. kirjapainossa, 1884.

SISÄLLYS:

I. Runoa:

Elias Horebilla. Runoelma V:ssä osassa Häälauluja Jumalista

II. Proosaa:

Joulu yö Joulunenkeli Uuden vuoden Ukko Metsä ruusu Puolukka Hirundo Heraldika Sinivuokko Kielonen Kuusen alla, iltama hiiren pesässä Tulipalo

RUNOA.

ELIAS HOREBILLA.

Runoelma V:ssä osassa.

(Kallioluola, jonka aukeama on Horebin huipuille päin: etäältä häämöttää siintävä harjanne, jonka hartioilla pilvien usvainen verho ja lakeella valkea lumivilla väikkyy.)

Elias (istuu luolan perällä, katsellen ulospäin Horebia kohden).

Kuolla paremp' oisi elämää, Mi murhaa hirveämmin raatelee, Ja haudaks' sopivainen seutu tää, Joss' elo luonnon iki vaikenee: Niin, tuossa luolan kivipermannolla Sais luuni valjeta, ja ainiaan Minulta rauhass' Israeli olla Ja papit palvella sais Baaliaan.

Niin, Baalia tää tuhma kansa, Astarothin luonnon palvelusta Suosii; ihmislapsi rinnassansa Tuntee tulen, mik' ei sammutusta Maasta saada voi ei tähtitaivas Tuhansin mi tuikkivaisin silmin Kuulakasna päämme päällä kiiluu, Lähettää voi tiedon kirkkautta, Mikä povess' asuvaisen hengen Rauhoittaisi: aina sydän kaipaa, Aina tyydytyst' on vailla sielu... Continue reading book >>

eBook links
Wikipedia – Antti Mäkinen
Wikipedia – Metsä-kukkia Runoa ja Proosaa

eBook Downloads
ePUB eBook • iBooks for iPhone and iPad • Nook • Sony Reader	Kindle eBook • Mobi file format for Kindle
Read eBook • Load eBook in browser	Text File eBook • Computers • Windows • Mac