Books Should Be Free Loyal Books Free Public Domain Audiobooks & eBook Downloads |
|
Naisen orja By: Eino Leino (1878-1926) |
---|
![]()
Kirj. Eino Leino
1913.
[Orja romaanien järjestys: Työn orja, Rahan orja, Naisen orja,
Onnen orja.]
»Se laulu, se vierailta mailt' oli tullut,
miss' ihmiset voi olla lemmestä hullut.»
Wildenbruch.
1.
Pitkin erästä Köpenhaminan puistokäytävää kulki mies ja nainen
toistensa käsikynkässä. He keskustelivat niin vilkkaasti, että he eivät
näyttäneet ohikulkijoita huomaavan ollenkaan. Mies jo noin neljänkymmenen korvissa. Nainen jonkun verran nuorempi
häntä. Välillä he vaikenivat kuin hengähtääkseen. Kuin tullakseen
vakuutetuiksi, että tämä ei ollut unta, vaan totta, että he elivät
todellakin, että he kaksi tässä kävelivät todellakin! Pysähtyivät, vaihtoivat syvän silmäyksen ja puristivat lujasti kädestä
toisiaan. Eikö totta? kuiskasi mies. Olemmehan me kaksi onnelliset? Nainen ei vastannut mitään. Hymyili vain suullaan ja silmillään sekä
puserti vielä kerran ja vieläkin kovemmin hänen kättään. Sitten he jälleen hoipertelivat eteenpäin. He olivat hulluja rakkaudesta. Elämän onni ja tämä lämmin syyshämärä
oli heidät täydellisesti juovuttanut. Heidän nimensä oli Johannes ja Liisa. Kolme vuotta jo oli kestänyt heidän rakkautensa. Kolme pitkää vuotta, jotka he olivat viettäneet melkein
puustavillisesti kahden kesken. Olleet aina yksissä, yötä päivää,
lakkaamatta, sekunnista sekuntiin ja minuutista minuuttiin, ilman työn,
toverien, seura elämän tai toimeentulon asettamien velvollisuuksien
häiritsevää keskeytystä. Niinkuin vain matkoilla ja niinkuin vain ulkomailla on mahdollista. Juuri siitä he nyt juttelivat. Emmekä me sittenkään ole saaneet kylläksi toisistamme, virkahti Liisa
leikillisesti. Emme saaneet sadatta osaa siitä, mitä me tahdomme toisistamme,
kuiskasi Johannes tulisesti. Emme tuhannetta siitä, mitä me tahdomme
antaa ja sanoa toisillemme. Luuletko, että koskaan saamme toisemme kokonaan? Minä olen sinun omasi kokonaan. Mutta luuletko että koskaan voimme tyhjentää toisillemme rajattoman
rakkautemme ja riutumuksemme? Tuntui kummastakin kuin ei iankaikkisuus riittäisi siihen. Tuota samaa he olivat taukoamatta toisilleen kolme vuotta vakuuttaneet.
Eivätkä he vieläkään olleet saaneet siitä kylläkseen. Kukaan ei heidän mielestään koskaan ollut ollut niin onnellinen kuin
he. Eikä kukaan, ei missään maassa eikä missään aikakaudessa ketään
niin rakastanut. Olivathan he tutkineet yhdessä kaikki entisyyden suuret rakkaustarinat.
Se olikin ollut heidän ainoa työnsä näiden kolmen vuoden aikana. Työnsä teattereissa, konserteissa ja museoissa. Mutta ennen kaikkea
kotona, pitkinä iltoina, yksitoikkoisissa hotellihuoneissa, jolloin
heidän kummankaan ei ollut tehnyt mieli mennä ulos ja jolloin he olivat
lukeneet ja lausuneet ääneen toisilleen. He näkivät vain rakkautta, he lukivat vain rakkautta. Mikään muu ei
heidän mieltään koko maailmassa kiinnittänyt. Tarujen syvyyteen he olivat menneet. Etsineet historian ja legendain
hämärästä esille jokaisen, jonka sanottiin rakastaneen toista ihmistä
enemmän kuin elämäänsä, ja tulleet kuitenkin aina uudelleen siihen
samaan yksimieliseen johtopäätökseen, että heidän kahden rakkautensa
sittenkin oli suurin kaikista. Mikään ei ollut siihen verrattavaa. Mikään ei ihmeellisempää kuin se
eikä mikään niin kaunista, suloista ja korkeata. Eikö totta? Olenhan minä antanut sinulle elämäni? kysyi Johannes. Olet, vastasi Liisa kostein, kiitollisin silmin. Työnsä, isänmaansa, perheensä, yhteiskunnallisen asemansa oli Johannes
uhrannut hänelle. Mitään, ei mitään hän ollut säästänyt itselleen. Mutta myöskin sinä olet antanut kaikkesi minulle, huomautti Johannes. Minulla on ollut niin vähän annettavaa, väitti Liisa hiljaisesti. Vähän? innostui Johannes puhumaan. Ruumiisi ja sielusi sinä olet
antanut minulle... Eikä ainoastaan sitä, vaan vielä paljon muuta... Continue reading book >>
|
eBook Downloads | |
---|---|
ePUB eBook • iBooks for iPhone and iPad • Nook • Sony Reader |
Kindle eBook • Mobi file format for Kindle |
Read eBook • Load eBook in browser |
Text File eBook • Computers • Windows • Mac |
Review this book |
---|