Novelleja ja kertomuksia I   By: Various

Jyväskylässä, Weilin ja Göös'in kirjapainossa ja kustantamana. 1878.

SISÄLTÖ:

Ensimmäiset markkinat Äiti ja poika kirj. Wilja Päivä koittaa Kärsivä kukka, kirj. Aug. Blanche Sovitettu, kirj. Emilie Tegtmeyer Radan vaihtaja, kirj. Camille Dehas

ENSIMMÄISET MARKKINAT.

Oli ihana, kesäinen sunnuntai ilta. Lempeästi säteili aurinko siintävän taivaan rannalla, järvi oli tyyni, metsä raitis ja vihanta.

Elsa oli aholla poiminut tuohisen täyteen mansikoita ja astui nyt verkalleen kotia kohden, välimmiten vieläkin kumartuen alas, tavoittaakseen jonkun tien vieressä kasvavan punaisen hohtavan marjan.

Mutta äkkiä kavahti hän ylös, sillä metsästä, aivan läheltä, kuului outo rapsahdus. Samassa hyppäsikin puiden ja pensaiden välistä, esiin vahva ja verevä nuorukainen, joka iloisesti tyttöä tervehti. Elsa hymyellen vastasi tervehdystä ja hänen siniset silmänsä ilmaisivat tunteita, niin suloisia ja lempeitä, kuin mailleen rientävän auringon viimeiset jäähyväis säteet. Näkyipä heti, ett'eivät outoja toisilleen olleet.

Elsa, lausui nuorukainen, tyttöä kätellen, sinua olen jo kauvan aikaa etsinyt, kertoakseni sinulle jotakin varsin uutta ja tärkeätä asiata.

No anna kuulla! Kuinkahan tärkeätä tuo nyt vain lieneekään, mietti Elsa epäillen ja hänen sinisistä silmistään loisti pienoinen veitikkamaisuus.

Aion, näet, huomenna lähteä Matin kanssa markkinoille.

Elsan otsa pimentyi.

Matin kanssa sanoi hän älä sitä te'e Antti älä ainakaan Matin seurassa mene markkinoille.

Ja miks'ei?

Siitä ei ole sinulle mitään hyötyä.

Hyötyäkö? Ell'ei siitä juuri muuta hyötyisikään, virkistää se kumminkin sekä sielua että ruumista.

Mistä sen tiedät, kun et vielä koskaan ole markkinoilla käynyt?

Sen sanoi Matti, joka paraiten mahtanee asian tuntea, koska aina käy markkinoilla.

Onko Matti sitten mielestäsi niin erinomaisen virkeä sielun ja ruumiin puolesta?

Mitä tyhjiä viisastelet!

Usko minua, Antti, ruumiisi parhaiten virkistät joka seitsemäntenä lepopäivänä ja mitä sieluusi tulee, niin ell'ei se virkisty juuri samana päivänä, turhaan sitä taas markkinoillakin koetat elähyttää.

Matti jo kiivastui.

Totinen ja jäykkä olet, kuin vastarannan kiiski et tunne etkä salli mitään viatointa huvitusta. Mutta älä luulekaan, että asia siitä paranee, sillä kun kerran olen Matille luvannut mennä, niin menen myös. Se on kerrassa sanottu.

Elsa ei mitään virkannut, mutta hänen mielensä oli käynyt alakuloiseksi. Antti astui kiivailla askeleilla metsäpolkua ja taittoi visan, jolla vuoron sinkoili pieniä kiviä, vuoron ilmaa pieksi. Tyyneenä ja hiljaisena kävi Elsa hänen jälessään. Jopa joutuivat he sen mökin edustalle, jossa Elsan vanhemmat asuivat.

Antti seisahtui.

Jää hyvästi, Antti! sanoi Elsa ystävällisesti, antaen sulholleen kättä.

Antinkin sydän jo heltyi.

Kuule Elsani, puhui hän, hellästi neitosen kättä puristaen, sinä olet välistä liian jyrkkämielinen, niin lempeä ja ymmärtäväinen, kuin muutoin oletkin. Onhan varsin tavallista nykyaikaan, että nuori kansa kulkee markkinoilla, noin vaan huvin vuoksi. Mitä pahaa siinä sitten on, jos minäkin sinne joskus menen?

Ei mitään Antti, kun sieltä vain palajat yhtä puhtaana ja vilpittömänä, kuin sinne menetkin.

Ha ha ha! Jo tottakin näet aaveita.

Onnellista matkaa!

Jumalan haltuun Elsa!