Paavo Nissinen Kuvaelmia viimeisestä Suomen sodasta   By: Gustaf H. Mellin (1803-1876)

Kuvaelmia viimeisestä Suomen sodasta

Kirj.

GUSTAF HENRIK MELLIN

Suomentanut Antti Jalava

G. L. Söderström, Porvoo, 1879.

SISÄLLYS:

Alkulause I. Tappelu Lapualla II. Liuhtarin palo III. Maatalo Kurussa IV. Tampere V. Paavon kotitalo VI. Erämaa VII. Iinsalmen tappelu

Alkulause.

Kaksi Suomen urhoollisen armeijan loistavimmista tappeluista ynnä muutamat kohtaukset Tampereella ovat antaneet aihetta tähän pieneen kertomukseen. Se perustuu siis todenperäisiin tapauksiin, jotka ehkä monelle ovat tutut. Vaanjunkkari Roth'in ja vältvääpeli Spof'in, niiden rohkeain sissein, yritys katkaista kenraali Rajevskin koko sotajoukko on vähän tunnettu, vaikka toinen heistä vielä lienee elossa kotipaikassansa. [Kirjoitettu viidettäkymmentä vuotta takaperin. Suoment. muist.] Ulkomaan sanomalehdet siltä ajalta sisälsivät tosin Pietarista sen tiedon, että "kenraali Rutt ja amiraali Spuff", joka muka oli laivaston päällikkönä Suomen sisävesillä, olivat piirittäneet Rajevskin, mutta asian todenmukainen laita on tässä kerrottu. Evesti Gek, joka itse on kirjoittanut elämäkertansa, on siinä perheensä onnettomista kohtaloista sodan aikana ilmoittanut muutamia seikkoja, joita myöskin on käytetty.

Somap' on sotahan kuolla, Kaunis miekan kalskehesen.

Kalevala xxxvi: 31, 32.

I.

Tappelu Lapualla.

Lapuan kylän edustalla oli kenraali Rajevski asettanut sotajoukkonsa edulliseen asentoon. Hevosen selässä, upsieriensa keskellä, katseli hän muutamalta kylän vieressä olevalta mäeltä asemataan; hänen sydämensä sykki levottomasti, sillä syvät huolet raskauttivat hänen mieltänsä. Silmäillessään sotilaitansa ei häntä enää kohdannut heidän raikkaat hurranhuutonsa, osoitukset voiton ilosta ja miehuudesta. Kääriytyneinä ryysyihin lepäsivät he, kivärit vieressänsä, laihoina ja nääntyneinä tanterella.

Kääntäessään silmänsä muutamaa loivaa mäkeä kohti, jota pitkin tie metsäkunnailta päin johdatti alas kylään, katseli kenraali, syvästi miettien, synkkää metsää, jonka etäisessä sisässä kahakka, ankara kuin ainakin tällä sotaretkellä, riehui. Eräs ajutantti oli ilmoittanut hänelle, että etujoukko pakoitettiin takaisin päin. Hän päätti sentähden pitää tappelua Lapuan viljavassa laaksossa, jossa hänellä oli tilaisuus paraimmalla tavalla käyttää suurta joukkoansa.

Oli Heinäkuun 14 päivä 1808, ja viljapellot, joita ratsuväki osaksi oli tallannut, seisoivat leikkaamatta. Rajevski oli asettanut vasemman sivujoukkonsa niihin avaroihin ruispeltoihin, jotka olivat läheisen Isokylän edessä, jonka lävitse tie hänen asemansa takapuolelta meni Uuden Kaarlepyyn kautta Vaasaan. Yksi patteri puolusti tätä sivujoukkoa ja suojeli tietä. Oikea sivujoukko seisoi Liuhtarin kylässä Salmin tien vieressä. Tässä kylässä lepäsivät Venäläisten haavoitetut ja sairaat, ja takapuolelle kylää, joka oli likinnä niitä kunnaita, joilta Suomalaisia odotettiin, oli kiireimmittäin tehty tie muutamien suopeltojen ylitse. Pääjoukkonsa oli Rajevski koonnut Lapuan kylän edustalle, jossa tykistö monilukuisen ratsuväen suojassa puolusti Kauhavan mäkilöiltä tulevaa tietä.

Kaksi kasakkia toi nyt Venäläisten päällikölle nuoren suomalaisen talonpojan, jonka he olivat ottaneet vangiksi metsässä. Tämä oli kookas, solakka ja hyvin vaatetettu mies oikeassa Suomen kansallispuvussa. Hänen päässänsä oli pikkuinen lakki, tehty kuudesta kolmikulmaisesta verkapalasta. Sininen takki ja sen yli mekko olivat keltaisella vyöllä kiinnitetyt hänen vartalonsa ympäri, niin että hänen kaulansa ja leveä rintansa olivat paljastettuna. Jalassa oli hänellä pieksut. Vaikka hänen kätensä olivat sidotut kiinni selän taa, säihkyi hänen sinisissä silmissänsä tuima ynseys, kun hän seisoi kenraalin edessä.