Rakkauden komedia (1862) 3-näytöksinen komedia   By: Henrik Ibsen (1828-1906)

(1862)

3 NÄYTÖKSINEN KOMEDIA

Henrik Ibsen

Suomentanut Aarni Kouta

Ensimmäisen kerran julkaissut Werner Söderström Osakeyhtiö 1915.

Esittämisehdoista sovittava suomentajan kanssa.

Os. Rautalampi.

HENKILÖT:

ROUVA HALM, virkamiehen leski. SVANHILD, } ANNA, } hänen tyttäriään. FALK, nuori kirjailija. } LIND, jumaluusopin ylioppilas. } hänen asukkaitaan. GULDSTAD, tukkukauppias. STYVER, kopisti. NEITI SKÄRE, hänen morsiamensa. STRÅMAN, maalaispappi. ROUVA STRÅMAN, hänen vaimonsa. YLIOPPILAITA, VIERAITA, PERHEITÄ ja KIHLATUITA PAREJA. PAPIN PERHEEN KAHDEKSAN TYTÄRTÄ. NELJÄ TÄTIÄ, SISÄKKÖ, PALVELIJA, PALVELIJATTARIA.

(Tapahtuu rouva Halmin maakartanossa Drammensvejenin varrella.)

ENSIMMÄINEN NÄYTÖS.

Kaunis puutarha epäsäännöllisine, mutta aistikkaine laitteineen; taka alalla vuono saarineen. Vasemmalla päärakennus lasiseinäkuisteineen, ja sen yläpuolella avoin ullakko ikkuna; oikealla etu alalla avonainen huvimaja pöytineen ja penkkeineen. Voimakas iltavalaistus. Alkukesä; hedelmäpuut kukkivat.

Esiripun noustessa istuvat kuistilla ROUVA HALM ja ANNA tehden käsitöitä sekä NEITI SKÄRE kirja kädessään. Huvimajassa FALK, LIND, GULDSTAD ja STYVER; pöydällä punssikannu ja laseja , SVANHILD istuu yksin taka alalla vuonon rannalla.

FALK

nousee, kohottaa lasinsa ja laulaa:

Riemun, leikin lempee paikka puisto tää on paahteinen; mitä siitä, syksy vaikka murtaa toivot keväimen. Ylläsi kuin valkosumu häilyy kukat oksillaan, huomenna ne tuulen humu siroitelkoon maailmaan.

HERROJEN KUORO.

Huomenna ne tuulen humu siroitelkoon maailmaan.

FALK.

Miksi kesken kukoistusta ajatella hedelmää? Miks on mieles murheen musta, huokaat elon hyörinää? Linnunpelätit miks soivat päässä rumain riukujen? Veikot hilpeet, linnut voivat laulaa lailla tiukujen!

HERROJEN KUORO.

Veikot hilpeet, linnut voivat laulaa lailla tiukujen!

FALK.

Suojasta miks kukkatarhain karkoittaisit lintusen? Suo sen viedä toivees parhain palkaks sulo laulujen. Heelmä myöhäinen jos vaihtuu lauluun, niin sa voitat vaan: muista, että hetket haihtuu; kohta halla hyytää maan.

HERROJEN KUORO.

Muista, että hetket haihtuu, kohta halla hyytää maan.

FALK.

Tahdon elää, riemurinnoin laulaa, kunnes kuihtuu maa, heittää sitten nuoruus innoin, mi ol' kerran ihanaa! Portti auki; laitumelle käykööt laumat nälkäiset; kukan taitoin; sama kelle jäävät kuolleet tähtehet!

HERROJEN KUORO.

Kukan taitoin; sama kelle jäävät kuolleet tähtehet!

He kilistävät ja tyhjentävät lasit.

FALK

naisille.

Kas tässä laulu, jota pyysitte; ei juossut aatos, anteeks suokaa se.

GULDSTAD.

Vähät, kun soi ei vain se sorakielin.

NEITI SKÄRE

ympärilleen katsoen.

Mut läksiköhän Svanhild lentohon ? Alussa kuunteli hän intomielin; nyt on hän poissa.

ANNA

osoittaa taka alalle.

Ei, hän tuolla on.

ROUVA HALM

huoaten.

Ei koskaan käyttäydy hän muiden tavoin!

NEITI SKÄRE.

Anteeksi, herra Falk, mun mielein avoin, niin runollinen laulu lopussaan ei ollut kuin sai alku toivomaan.

STYVER.

Sovittaa helposti ois viimeisiin säkeihin voinut vielä lisää hiukan.

FALK

kilistää hänen kanssaan.

Kuin kittiä puun syviin halkeemiin, se kyllä kiillon saa, kun tekee tiukan.

STYVER

antamatta itseään häiritä.

Se hyvin käy; ma kokemuksestain sen tiedän.

GULDSTAD.

Tekin runotarten miesi?

NEITI SKÄRE.

Armaani? Kautta taivaan!

STYVER.

Hiukan vain.

NEITI SKÄRE

naisille.

Romanttinen hän on.

ROUVA HALM.

Niin huhu tiesi!

STYVER.

En enää; pitkät ajat on jo siitä.

FALK.

Ei romantiikan kiilto kauan riitä. Mut ennen siis ?

STYVER.

Kun rakastunut ma viel' olin.

FALK.

Ehtikö jo sammua sun lemmenkiihkos? vähänpä se kesti!

STYVER.

Olenhan kihloissa nyt julkisesti; se paljon enemmän on mielestäni!